Hau vuh !!! Minä, Kauhu täällä. Terve.

Mamma oli tässä hiukan huolimaton, kun tuli töistä kotia aamulla jokunen viikko sitten. Sillä oli niin kiire vessaan ettei se huomannut pimeässä, ettei pihaportti mennytkään salpaan vaan jäi auki ja avautui. Laski sitten minut vaan ulos ja meni itse vessaan. Minähän tietysti uteliaana ja tiedonhaluisena hipsin tutkimusretkelle. ;) Kävin haistelemassa naapurin kissan jäljet ja seurasin jälkiä pitkin naapuriin. En minä kauaksi aikonutkaan lähteä, mutta kun se ryökäleen kissa käy aina yön aikana rapuilla töppöstelemässä. :/

Meni jonkin aikaa kun kuului tuttu vihellys ja kutsuhuuto kajahti. o-O Siinä mä sitten pistin äkkiä tassua toisen eteen ja juoksin kotia. Varsinkin kun äänensävy oli hiukan tiukka kun tuli käsky: ’Kotiin’. Ei Mamma varsinaisesti kauhean vihainen ollut, mutta tiesin kyllä olleeni väärässä paikassa. Enemmän se oli säikähtänyt sitä, kun sen piti lähteä kokoukseen eikä mulla ollut pantaa kaulassa, että jos olen mennyt kauaskin, että sen tarttee lähteä haeskelemaan mua. Eikä se edes nähnyt mua, kun tulin naapurin tietä pitkin kuuli vaan juoksuaskeleeni hiekalla. Ja sitten kun täällä ihan keskustan liepeillä liikkuu useimman hukan lauma ja otsojakin on laskettu kolmen kilometrin päästä tästä riistakamerasta kahdeksan eri karhua. Olen minä ne joskus iltapissillä käydessä haistanut, mamma tulee iltaisin pihalle mukaan pedonsyötiks. Onneks ei asuta tuolla parinkymmenen kilometrin päässä missä määrät kasvaa potentiaalisesti, hukissa toiselle kymmenennelle ja otsoissa neljäkymmenennelle. Metsälenkit ovat olleet täällä jo meillä pannassa muutaman vuoden. Oikeastaan sen jälkeen kun törmättiin niihin suden jälkiin. Sitten kun mennään aina käymään Savossa saan juostakin ja olla ulkona mielinmäärin. Sinne nuo isot pedot vasta tekevät tuloaan. Muutamia havaintoja vasta tehty.

Ai niin. Olin minä jouluaikaan hiukan tuhma. Tai mitäs Mamma jätti lopun joulupiparisuklaalevyn ihan mun ulottuvilleni. ;) Eikä siinä enää ollut kuin yksi rivi jäljellä. Mun osuuteni, eikö? Siitä sain kyllä aikamoisen kohtauksen aikaiseksi, mutta oli se sen arvoista. Mamma piti kyllä puhuttelun uhkaili jotain eläinlääkärillä, kun oli mulle kuulema myrkyllistä, mutta ei mulle mitään tullut. Hyvää vaan oli.

Iskä toi mulle jouluaaton aattona paketin. Jonka sain ja osasin ihan itse avata. Siellä oli möökivä lemmu-pehmolelu. Iskän mukaan se humpattaa. Niin kun sitä siis puree oikeasta kohtaa. Ai, että mä olin sit lelusta polleena. Menin keittiön ja eteisen väliä monta kertaa silleen venkoilen, kun häntä ja koko koira heiluu. Nyt kun meille tulee joku esittelen sen kaikille.

Mamma oli koko joulukuun niin tiiviisti töissä, että olin jo ihan huolissani. Muutaman kerran se viipyi pitempäänkin, mutta tulikin sitten ruokakassin kanssa kotiin, josta minäkin sain osani. Sitten yks ilta tässä sen ja mun hyvä ystävä (on toiminu joskus mun varaemona) kävi kylässä silleen hätäisesti vaan pihassa pyörähtämässä ja toi mulle ISON raa’anlihan. Sain sen ulos syötäväkseni. Siinä oli luukin, jonka toin sitten Mamman luvalla eteiseen, ettei kukaan vaan vie sitä, kun en sitä enää jaksanut pistellä poskeeni sinä iltana. Se olikin hyvä aamupala seuraavana aamuna, kun Mamma oli töissä. Lisäksi sain vielä yhden puruluunkin lahjaksi joka myös tuli natusteltua Mammaa aamulla töistä odotellessa. Onneksi se on nyt luvannut olla ainakin viikon kotona. Saadaan aamulla nukkua piitkäään, paitsi tänä aamuna. Seuraavan kerran se kuulema onkin sitten koko viikon kotona vasta maaliskuun puolevälin jälkeen. Tänään se kävi jossain kaupassa ja viipyi poissa monta tuntia. Minä autoin sitä kantamaan tavarat autosta. Tällä kertaa vaan henkisenä tukena, kun ei ollut oikein mitään mulle sopivaa kannettavaa. Monta reissua tehtiin autolle ja sisälle. Viimeisenä se kantoi sisälle sellaisen ison saavin jossa oli kansi. Höpötti jotain saunan vesiputkien jäätymisestä ja veden varastoimisesta. Mutta kaivoi sieltä sellaisia koiranmakkaran näköisiä pötköjä ja kehui että ne oli tirpoille (timpoille, silloinkun kieli menee solmuun). Liian vaikea asia näin pienelle koiralle.

Menenkin tästä tutkimaan mitä sainkaan tuliaisiksi muuta kuin ’tirsailunamia’ sieltä kauppareissulta. Se on niinku sitten hau hau ja vuh kaikille lukijoille tasapuolisesti ja hännän heilautus päälle.