Koikkaloikka. Vähän helpotti auton nykiminen, kun nosti kierroksia. 'Keskusteli' yhden kaverin kaa irkissä nykimisongelmasta, sillä kun on tuon merkkisiä autoja ollut useampikin. Se epäili, että joko tulpan johdoissa on jotain häikkää tai sitten polttoaineen saannissa, kun pahin nykiminen on juurikin pienillä kierroksilla. Enshätään siis kokeilin ajaa korkeimmilla kierroksilla, kun kävin kaverin luona käymään turinavisiitillä. Sydäntä vaan jotenkin riipi ajaa melkein moottoria huudattaen.

 Asutaan kaverin kaa samassa kaupungissa, mutta ei olla nähty moneen kuukauteen, kun aina on ollut olevinaan niin kiire tai sitten niin kylmä ettei ole innostanut lähteä mihinkään. Nyt sitten tulikin taas turistua ihan huolella. Aikaa vierähti kivasti siellä kuus tuntia. Sitten piti jo lähteä kotiin päästää koiraa pihalle ja taloa lämmittää.

Talon katolta olikin sinä aikana tullut toiselta puolelta melkein kaikki lumet alas. Olivat muuten lentäneet 5-6 metrin päähän talosta. Pihan puolen lumet olivat tulleet vain osalta. Kuitenkin kaikkiaan lumet oli laskeneet alaspäin jo pari metriä. Sitten räystään lumet oli tavanneet kuistin katon harjan ja liukuminen oli pysähtynyt siihen. Kuistilla on loivempi katto ja se on vielä 'täysluminen'. Kyllä nekin varmaan pian alas tulee. Koiraa ei paljon uskalla yksin ulkona pitää, ettei vaan käy vahinkoa ja se jää putoavan lumen alle.

Mieskin soitti viime yönä reissusta tuhannen tuiskeessa ja sitten pisti porukassa puhelimen kiertää. Eli puhuin sitten muutaman aivan vento vieraan kanssa puhelimessa. Porukassa oli yksi nainenkin jota joku oli luullut mieheni vaimoksi. Heräsi vähän niinkuin kysymys miksi ja sai lievästä epäluulosta mun niskakarvat nousemaan pystyyn. Kun on naimisissa komean, ison ja raavaan miehen kanssa, joka tuntuis kelpaavan monelle muullekin ja miehenluonnon tuntien, saa aika ajoin epävarmuuden 'aisojen' kestävyydestä nousemaan pintaan. Se kun on miehellä miehen luonto. Mutta en tuomitse, ennenkuin on tarpeen. Mulle kun ei pettäminenkään ole niin paha asia kuin valehteleminen. Kokenut pettämisen jo tarpeeksi monta kertaa (useimman miehen kaa). Ja valheesta jää kiinni aina ennemmin tai myöhemmin. Ja valehtelemisessa se on sitten viis hirttä poikki ja näkemiin. Ja sen mieheni tietää. En ole mikään hyväuskoinen blondi vaan raa'an realiteettinen. Olen sanonut, että jos petät niin kerro itse suoraan, ettei tarvitse kylältä kuulla. Vaikka se tekee kipeää, niin rehellisyys on minusta ehdottomasti tässäkin tapauksessa se parempi valinta kuin valhe. Kunhan nyt vaan tulis tuossa kelissä yöllä ehjänä kotia. 

"Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii." Sitähän se rakkaus on. Tiettyyn rajaan asti.