Eilen illalla alkanut liikennelakko ei ainakaan heti aamutuimaan maantiellä mitenkään näkynyt. Rupesin siinä ajaessa ajattelemaan, että MITÄ JOS se jatkuisinkin esim. kuukauden? Mitä se vaikuttaisi meidän talouteen?
Hmm... Siis linja-autoliikenne ei vaikuta meihin oikeastaan ei sitä eikä tätä, koska meillä on omat autot. Mutta tavara toimitukset onkin jo sitten ihan eri asia. Kaikkihan nykyään liikkuu enemmän tai vähemmän kumipyörien päällä maanteitä pitkin...tavarat, elintarvikkeet, polttoaineet ...en kaikkea edes tiedäkään. Ruokaa on pakastimessa varmaan hätätapauksessa meille, niin kissoille kuin koirallekin, kuukaudeksi, ja pitempäänkin, varsinkin kun söisi silleen vähän esim. säännöstellen (mikä ei tekisi mitenkään pahaa näille meidän vartaloille) ja maidon otan jo suoraan muutenkin töistä luontaisetuna. Muista tavaroista ensimmäinen haloo taitaisi nousta vessapaperista, tai oikeastaan tupakasta, mutta sitä ei lasketa. Siihen hätäratkaisuksi tietty menisi sanomalehti, mutta sen käytetyn paperin hävittäminen olisikin taas oma juttunsa, kun sitä ei voi tietenkään laittaa vesivessasta alas.
Kaikkein ensimmäiseksi ongelmaksi meillä taitaisi nousta polttoaine autoihin. Lähinnä siksi, että sitä riittää siis huoltoasemilla n. viikoksi, mutta liikennelakkohan ei ollut syy jäädä pois töistä, ja minä tarvitsen auton päästäkseni töihin. Tässä vaiheessa voin olla jälleen kerran tyytyväinen siihen, että autoni on diesel. Siinä vaiheessa, kun huoltoasemat on imetty kuiviin meikä suuntaisi anovan katseensa maatilaisäntien silmiin ja traktorien polttoöljysäiliöihin. Samaa ainetta kuin diesel, mutta vaan verotonta.
Aamu alkoi jotenkin harvinaisen vaikeasti. Olin tympääntynyt ja ärtynyt heti noustuani, vaikka olin ihan pirteä. Tuntui, että kaikki tökkii ja olin vähällä jopa myöhästyä töistä.
Töissä taas mikään, ei niin todella mikään, sujunut. Paineet katosivat kesken lypsun monta kertaa, kunnes vahingossa...voilà!!!... keksin missä se vika oli. Sitten viimeisillä lehmillä iski väsy käpälään ihan satasella, meinasin nukkua seisaalleni. Yhdessä vaiheessa huimasikin niin, että meni päin maitohuoneen ovipieltä lypsinten kanssa.
Kotia päästyäni ilmoitin miehelleni, että tämä akka menee nyt tutkimaan höyhensaaren nähtävyyksiä. Nukuin pari tuntia. Heräsin välillä kerran juuri siihen aikaan, kun mies oli katsastamassa autoani, joka ei tietenkään menny läpi. Jarruvalot eivät toimineet (!!!?) ja vasen alapallonivel pitää uusia. Jarruvalojen toimimattomuus saattaa johtua ihan vaan palaneesta sulakkeesta. Ja se oli mennytkin läpi jos ei olisi ollut tuota alapallonivelen repsahdusta. Toisaalta hyvä, ettei miehen tarvinnut näyttää tietämättömyyttään. Se kun ei edes taida tietää missä tuon auton sulakkeet on.
Mies lupaili lämmitellä taloa ja laittaa ruokaa, sillä aikana kun olen töissä, mutta niin vaan löysin ruuattoman ja lämmittämättömän talon, kun sitten lopulta töistä tuolta lumisateen keskeltä kotiuduin. Söin sitten samaa riisiä kuin mitä koirallekin keitin takkaa lämmittäessä. Ihan hyvää, kun vähän mausteita ripotteli lautaselle. Teki mies sitten kuitenkin pari lämmintä voileipää.
Irvaili mokoma, kun maksoin nettilasku, jonka se olisi pitänyt maksaa, että netti on mulle tärkeämpi kuin sille. Voi ku se vaan tietäis.
Astiakone odottaa edelleen astioita, jotka mies on jättänyt altaaseen, eikä ole laittanut suoraan koneeseen. Jos olisi laittanut, niin ne olisi jos pesty. Minähän en niitä nyt laita ja vajaata koneellista en kyllä pese. Säästö se on pienikin säästö.