Aamu alkoi rattoisasti kaivamalla auto yöllä sataneen lumen alta, joka oli nuoskaisen raskasta, mutta kuitenkin jäätynyt laseihin kiinni. Kaksi harjan vetoa ja harjan putsaus kopauttamalla kengän kärkeen tai johonkin. Sohjopöperöä oli joka paikka täynnä. Hyvä etten jäänyt jo omaan kotipihaan kiinni. Autokin päätti puolikilometriä ennen työpaikka, että 'ei tuonne auraamattomalle tielle en halua' ja pyörähti nokka takaisin kotiinpäin. Illalla sitten olikin tien pinnat taas jäiset ja liukkaat ku kotiin ajoi.
Muutama eläin lähetettiin matkaan paremmille laidunmaille. Jos en oli ollut näkemässä niin olisin sanonut kertojan valehtelevan, kun hän olisi kertonut mullin potkaiseen kesken ilmahypyn taaksepäi kuin hevonen konsanaan Capriolessa, kun niitä autoon lastattiin ns. vapaana kuljettaen.
Aamutöiltä kotiin ajaessa iski kauhea väsyunetus käpälään. Tuntuu, että nukahtaa heti kun kotiin pääsee. Mitä vielä. Tiskikoneen tyhjäys odotti edelleen tekijäänsä ja takkaankin piti laittaa valkea, ettei vallan jäähdy ja rupea imemään kylmyyttä ulkoa sisälle. Mies oli ollut onneksi ajan tasalla tällä kertaa ja kolannut yöllä sataneet lumet pois.
Olo on vähän niinkuin pöhnäinen vaikkei viinaksia oo nauttinu ku lauantai-iltana sen kaks siideriä joista tuli lievä krapula. Kuinka niin väsynyt? Tarkoitus oli vetäistä päivällä pienet tirsat, mutta niin vain jäi toteuttamatta.
Illalla oli kotiin mukava tulla, vaikka raput olikin lakaisematta, kun ihana ruuan tuoksu. Mies oli tekemässä pizzaa. Muuten se onkin taas rötvännyt koko päivän tietokoneella.