Olinpa aamulla ovela ja laitoin herätyskellon soimaan kuudelta lääkkeen ottoa varten ja jatkoin sitten uniani.
Kauhu oli sitä mieltä klo 9, että tuo nukkuminen taas piisasi, pitää päästä paskalle. Ja kiire näyttikin olevan, kun sitten sen ulos päästin.
Terveyskeskuksella ei ollut ruuhkaa. Paineetkin oli taas laskeneet, 156/80. Alkaa olla normaaleissa lukemissa, mutta mua rupee väsyttämään. Mikään ei oikein huvita. Tekisi mieli käpertyä vaan peiton alle.
Eilen sain sen sentään virkattua taas huikosen pätkän hedelmäpussia, siis sitä vihreää joka on mielenkiintoisesti tehty kahdella eri langalla. Mitäs pienistä ku ei pienetkään meistä... pitää vaan varmaan vielä joku vaaksan verran virkata korkeutta, että tulee tilaa lisää, mahtuu enemmänkin kuin pari tomaattia. Jos vaikka sais jo ens viikolla koekäyttöön.
Tänään pitäisi lähteä Talolla, anoppilassa, käymään tai siis pitäisi olla siellä rantasaunalla yötäkin. Talolla kun ei voida olla yötä kun anopilla on astma ja se on allerginenkin koirille ja Kauhu tulee mukaan. Kauhu saakin nyt tällä reissulla tutustua Talon edesmenneen karjalankarhukoiran 'Pamelan' ulkotarhaan. Miehen veljen koira, kun jouduttiin lopettamaan yli kuukausi sitten pahan sairauden vuoksi. Mielenkiinnolla odotan kuinka Kauhu suhtautuu, kun joutuu tarhaan jonka koko on murto-osa tästä meidän pihasta joka on sen valtakuntaa täällä. Onneksi on hyvä, lämmin ja tuuleton ilma. Ja miten se oppii kulkemaan siitä mistä se ”Pamela” Ja ennen kaikkea miten se mahtuu ryömii siitä samasta kolosta sisälle.
Joten lisää huomenissa illalla tai ylihuomenissa. TSAU MORO HEI !!!