Soturiprinsessa ja Hevimies ovat sisaruksia. Molemmat kissat on leikattu. Syntyneet kesäkuun alussa 2005. Mieheni silloisen kämppäkaverin kotona. Mun eräs kaveri halusi mustan narttukissan ja mies halusi ottaa kans mustan kissan. No, niin tähän pitäjään saapuivat Mustis ja Hevimies. Kuulin sitten sinä iltana, että siellä on yksi pentu jonka kohtalosta ei ole tietoa, kun kukaan ei ollut varannut. Minä sitten tuumasin, että kyllä aina yhdelle kissanpennulle tilaa löytyy. Ja niin seuraavan päivänä haettiin sitten Soturiprinsessa. Kissat asuivat vuoden miehen hoteissa. Minä, kun en voinut niitä ottaa sen hetkisen koiran, Nellun takia, jonka olin pelastanut aikanaan joutumasta liian nuorena paremmille metsästysmaille. Se vihasi kissoja, mutta oli jo sen verran vanha ja vaivainen, että tiesin sen loppuajan olevan jo lähellä. Syksyllä 2006 päästin koiran paremmille metsästysmaille ja Mies muutti kissojen kanssa minun vuokra kaksiooni. Omaan taloon muutettiin 2008 vuoden alussa. Kissojen ulkotarha on vielä rakentamatta, mutta osa tarvikkeista on jo hommattu. En pidä siitä, että naapurien kissat käy kuseksimassa pitkin nurkkia, niin ei kyllä meidän kissat mene sitten naapuriin.
Hevimies on laiskempi ja rauhallisempi niin kuin nyt miehet yleensäkin. Se kerjää herkkuja ja on varsinainen herkkuperse. Kissoilla on sellaisia perusraksuja kipossa aina saatavilla, mutta sitten on ns. parempia ja kalliimpia joita annetaan vain kerran päivässä. Ja ne tasan tarkkaan tietää missä ne ovat. Ja Hevari kerjää niitä joka kerta kun olet keittiössä, paitsi jos ovat juuri saaneet ison kasan. Muuten se on aika harmiton veikko. Silloinkun Kauhu oli pieni ja pissiskeli vielä lattialle tiesi tasan tarkkaan, että nyt on jossain lätäkkö, kun kuului kuopiminen, kun Hevari yritti peittää lätäkköä. Se kun on todella siisti poika. Se usein hengailee Miehen tietokoneen tuulettimen lämpöisessä tuulessa ja saattapa siinä joskus johtokin jäädä hampaisiin kun oikein on hyvä olo. Harvoin se syliin tulee, mutta silloinkin yleensä Miehen syliin, jos katsotaan jotain leffaa tms. Se on myöskin sellainen, että jos minä meinaan valvoa liian myöhään sen mielestä, oli sitten vapaa tai ei, se rupeaa komentamaan mua nukkumaan. Samoin se komentaa, jos sen mielestä kämpässä on liian kylmä. Että kyllä tässä ollaan välillä suorastaan tassun alla.
Soturiprinsessa on talon täystuho. Se aukoo kaapinovet, tunkeutuu kaikkialle minne ei pitäisi, kerjää ulos äänekkäästi naukuen ja ovea raapien. Se saattaa kusta ihan ilman näkyvää syytä eteisen lattialle tai muuallekin, mutta varsinkin jos meistä jompikumpi on pois kotoa. Ja onpa se kapinoinut minun pitempää poissa oloa kusaisemalla miehen lenkkariin kun taas samaan aikaan Kauhu oli roudannut minun alusvaatteita ympäri kämppää. Prisessa on heti tulossa mun syliin jos istun nojatuoliin ja rupean vahtaamaan jotain elokuvaa.
Soturiprinsessa ja Kauhu ovat ystävyksiä ja kissa tulee aina tervehtimään Kauhua, kun aamulla tullaan alas. Molemmat kissat ovat kyllä vastassa, mutta Prinsessa puskee, kiehnää Kauhua ja kehrää. Hevari suhtautuu koiraan huomattavasti välinpitämättömimmin. Molemmat kissat kyllä välillä antavat koiralle piikkikinnasta ilman syytäkin, johon meillä kyllä sitten puututaan. Samoin kun jos koira käsittelee liian kovakouraisesti kissoja.
Muutaman kerran olin jo uhannut tehdä Soturiprinsesta kintaat, kun sillä on ollut 'kuseksimiskausi'. Se kapinoi kaikkeen mahdolliseen juuri tuolla jos jokin asia muuttuu. Kissat ovat muutenkin reissussa käymisen puolesta hankalampia kuin koira. Niitä on hankala kuljettaa mukanaan varsinkin pitkillä automatkoilla. Ja niiden sopeutuminen uutteen yöpaikkaan esim. voi olla vaikeaa. Aina reissuun lähtiessä pitää siis etsiä, joku joka hoitaa ja ruokkii sen aikaa kun itse on pois tai sitten reissataan eriaikaan.