Ajattelinpa käydä eilen aamulla äkkiä verikokeissa. Menipä sitten syömättä verikokeisiin niinkuin käsky kävi. Labraan oli kauhea jono  joten ajattelinpa sitten siinä joutessani käydä mittauuttamassa ne verenpaineet. Mittasihan se hoitaja ne. Mutta siitä se sitten riemu repesi. Paineet taivaissa. Lisää verikokeita, sydänfilmiin ja lääkäriin. Verikokeiden oton jälkeen menin ilmottautumaan EKG:hen ja samalla sanoin, että käskettiin ilmottautua päivystykseen. Luulin, että päivystykseen ilmottaudutaan samalla luukulla. Menin sitten odoteltua aikani (1½ h) kysymään, että monelta mä sitten niinku pääsen sinne lääkärille. Niin sain kuulla ettei mua oltu edes kirjattu sinne ylös. Se kirjasi mut sitten siinä vaiheessa vartin päässä olevaan aikaan, koska oli siinä vaiheessa ollut terveyskeskuksessa jo 4 tuntia. Pääsin lopulta lääkäriin joka sanoi, että nyt ruetaan sitten pudottaa paineita lihaksiin annettavilla piikeillä ja siihen menee sitten aikaa. HIENOO!!! Mies oli odottanut koko tuon ajan autossa parkkipaikalla torkkuen. Meni käskee sen kotia, hain takin sekä kirjan joka oli Miehellä mukana, kun 'lapsetkin' piti hoidella. Itse menin takaisin sisälle aikomuksena ostaa kanttiinista itselleni leivän. Kello oli kuitenkin jo kaksi enkä ollut syönyt vielä mitään koko päivänä. Mutta kuinkas ollakaan, eipä ollut siellä enää mitään muuta kuin pari pientä keksiä. Se siitä sitten. Takki narikkaan ja verholla käytävästä erotettuun pseudohuoneeseen. Siellä oli sänky, pari tuolia ja pari tippapullotelinettä. Sain piikin persauksiin ja sitten odotettiin tunti lukien vaikutusta. Ensihoitaja tuli mittaamaan paineet. Digidaalimittarilla, vaikka kehuin heti, että lääkäri kyllä käski mitata elohopeamittarilla. No, kuten arvasin eihän se onnistunut. Sitten se haki jostain elohopeamittarin. Siinä 'pumppauspallossa' oli reikä. Eikä se saanut silläkään mitattua. Sitten se kutsui mieshoitsun, kun epäili omaa osaamistaan. Mieshoitaja onnistui kädellään peittämään se reiän. Ja sai mitattua, mutta paineet edelleen liian korkealla, mutta oli vähän oli laskeneet. Uusi piikki tälläkertaa olkavarteen ja taas odotettiin tunti. Siinä vaiheessa soitin jo Miehelle, että onks sillä jotain tärkeetä tekemistä, että jos se tulis pitää mulle seuraks. Se makoilu oli lievästi tylsää. Mies lupasi tulla ja tuoda lautapelin viihdykkeeksi. Cold War-peliä pelattiin yksi raundi, mutta mulla ei kertakaikkiaan aivot suostuneet toimimaan ja hävisin ihan 100-0.
Ystävällinen tuttu diabeteshoitaja tuli kysymään olenko saanut mitään syötävää koko päivänä. Tiesi, että oli tullut aamulla verikokeisiin ilman ruokaa. Kun kerroin ettei kanttiinissa ole mitään, niin hän kävi keittiöltä kuulema taikomassa mulle leivän, mehun ja omenan. Pelastava enkeli.
Soitin jo toimistokännykkään, kun aavistelin, ettei tämä taida päättyä ihan niin vaan, ei vastausta. Soitin siinä talossa olevalle työkaverille, mihin oli sitten aamulla menossa, ei vastausta.
Uus mittaus. Ja taas alotettiin digimittarilla ja uusiks meni. Hiukan laskenut. Mieshoitaja vittuili ja uhkaili jo sairaalalla. Ja se ei ainakaan laskenut niitä verenpaineita. Sitten nappattiin pilleri. Ja odotettiin 1½ tuntia. Uus mittaus. Tälläkertaa paineet olivat ampaiseet takasin ylös. Huoli seuraavasta aamusta painoi takaraivossa. Sinne oli pakko saada joku lypsylle, kun yhden yrittäjän tila ja yrittäjä kykenemätön lypsämään. Eli päätin, että yks aamu sinne tai tänne, mennä itse sinne aamulla. Laitoin vaan toimistolle menee viestin että illaks olis saatava joku muu töihin, että teen kyllä aamunavetan. Kello oli vähän vaille seitsemän. Päästiin pois, kourassa kolme verenpainelääkereseptiä (Cardace, Orloc ja Norvasc) ja loppuviikko saikkua. Ja käsky tulla huomenna uudelleen verikokeisiin ja keuhkokuviin. Ja joka päivä pitää käydä mittauuttamassa verenpaineet.
Kerettiin juuri ja juuri, ennen seitsemää apteekkiin. Saatiin lääkkeet ja sitten syömään paikalliseen kebabmestaan. Ajatus kotona kokkaamisesta ei vaan yksin kertaisesti enää houkuttanut, kun tuntui, että suolet syö pian toisiaan.
Kotona saunanlämmitystä, että sain navettavaatteet 'desinfioitua'. Lämmitys 80ºC antaa pöpöille kyytiä. Eipä tarvitse pelätä vievänsä mitään tautia navetasta toiseen tuon jälkeen.
Nappasin huiviini vielä lääkärin määräysestä parit tabut. Tunnin päästä olo tuli hiukan oudoksi. Oli sellainen höntti olo. Kai se elimistö ihmetteli, että mihin ne paineet tuolta suonista katosi. Siis sänkyyn ja nukkumaan. Siellä Mies hetken hellitteli ja nukahdin suorastaan alta aika yksikön mikä on suhteellisen harvinaista, että minä nukahdan ensin.