Ensimmäiseksi aamusta laitoin Miehelle viestin:Ää...heti kotiin sieltä ,kun puhutiin lähtiessä juurikin siitä, kun osan tuttavien muijat on juuri tuollaisia. Ja oli kuulema aiheuttanut hilpeyttä toisessa päässä. Porukka kun tietää, etten minä koskaan vinku, että heti kotiin...vali vali...
Aamulla halusi Soturiprinsessa ulos. Valjaat niskaan ja menoksi. Neiti ei olisi halunnut poistua rapuilta ollenkaan. Lopulta raahasin sen saunan eteen asti ja siellä sitten silittelin. Takaisin rapuille käveltiinkin jo sitten ihan itse. Rapuilla olisi ollut kiva paistatella päivää auringonpaisteessa, vaikka koko päivä. Mutta mamma oli ilkee ja patisti sisälle. Sitten Hevimies joutui valjaisiin ja ulos. Ja jos se liikkuminen oli Prinsessalla vaikeaa niin Hevarilla se oli sitten ihan mahdottomuus. Kauaa ei ulkona oltukaan. Hevari on käynyt viimeksi ulkona varmaan kuukausi sitten. Se kun ei kauheesti tuota ulkoilua arvosta.
Jotenkin sisällä tuntui holohnalta joten tein sitten takkaan valkeen ja kohta hellan kans. Minä en halua palella omassa kodissani, kun ei oo kerran pakko.
Mietin että koskas mä saan mieliruokaani, jos en sitä nyt tee, kun Mies ei siitä tykkää. Enkä näin ollen viitsi sitä silloin tehdä kun se on kotona. Minä kun tykkään perunavellistä kuin hullu puurosta, mutta mies ei siihen koske. Joten miksi toista kiusaamaan. Teen aina silloin kun se on reissun päällä. Varsinkin nyt kun minulla on taas tuoretta kunnon maitoakin.
 Asiasta kukkaruukkuun. Tää virkkauslanka minkä ostin eilen Lötexistä, on meinaan ihanaa virkata. Ei kierry yhtään, ei oo menossa solmuun. luistaa hyvin ja ei tuu 'lankapuolia'. On ihan Novitan Virkkauslanka nimeltäänkin. Ei ole ennemmin tullut ostettua kun on ollut olevinaan kallista meikäläisen virkkaustaidoille. Aina olen koittanut kalastuslangalla ähertää  milloin paremmin, milloin huonommin tuloksin. 
Siivousinspiraatio on kadonnut johonkin, lienee kaivautunut tuonne suuriin kinoksiin tai jäänyt putovien lumien alle. Pitää vaan metsästää se sitten kiinni taas seuraavalla yli kahden päivän vapaalla. Ei elämä kaadu siihen jos ei joka paikka kiillä niin kuin palatsissa (kun kiiltäis edes joskus).
Mieskin tulee tänään kotiin joten rauha ja hiljaisuuskin jättää taas tämän talon. Joten nautin siitä näiden karvaisten 'lasten' kanssa niin kauan kuin voin.
Tiedoksi jo nyt, että Susinoita vaikenee tai ainakin melkein viikoksi, koska vuorokaudessa on vaan 24 h ja jos siitä menee töihin 12-14 h, niin eipä paljon kerkee koneella istuskella.