Onko kaikki tulleet kipeiksi pääsiäisenä? Onko noitien Kyöpelinvuorten retki mennyt pitkäksi, kun kaupassa näytti olevan lähinnä vain miehiä?
Arvauskeskuksen mäellä oli parkkipaikka umpitäynnä, että hyvä ettei sinnekin jonotusnumeroa tarvinnut. En olisi kyllä mennyt jos ei olisi ollut pakko. En edes uskaltanut ajatella paljonko verikokeisiin oli ihmisiä jonottamassa. Onneksi mun tarttee mennä vasta torstaina verikokeisiin. Ihmettelin miksi kaikki olivat heti pyhien jälkeen siellä terveyskeskuksessa. Vai olisiko se tämä siirretään joku asia tehtäväksi pyhänjälkeen kun ehtiihän sen sittenkin.
Kävin kotiin tullessa hakemassa pari pakettia kinkkusiivuja aamupala leipiä varten. Tänä aamuna olikin meillä töissä munaa kinkun seurana leivän välissä. Niinkuin oli miehelläkin eväiden välissä, jotka se taas pitkästä aikaa halusi mukaan. Sille ei ole eväät kelvanneet töihin mukaan moneen kuukauteen. Tuli sitten myöhemmin aamulla viesti, että maha oli mennyt niistä eväsleivistä sekaisin. Herkkismasu.
Kaupassa oli kuten arvata saattoi jonot. Ei mitenkään edes pitkät, oikeastaan ihan normaalit 3-5 hlö /kassa. Tosin kassoja ei ollut käytössä kuin kolme. Eipä yhden rouvan päähän ollut sitten tullut ilmeisesti mieleen, että voi joutua jonottamaan. Yht'äkkiä jostain takaani tuli rouva joka tömäytti kiukkuisesti ostokset kassalle ja kehui, ettei hän voi jäädä odottamaan pitempään ja häipyi paikalta takin helmat lepattaen. Just. Ostoksia ei ollut montaa joten jos hän olisi pyytänyt että voisiko hän etuilla, että on kiire, niin oli varmaan päässyt jonon ohitsekin. Mutta tällä tempulla hän teki mielestäni itsestään typeryksen. Ehkä hänellä oli kiire sinne Kyöpelinvuorelle. Oli kyllä sitten jo aika pahasti myöhässä.
Päivällä nukuin parin tunnin päikkärit ja olisin kyllä nukkunut pidempäänkin, mutta kun töihin oli pakko lähteä. Kauhunkin oikein joutui ohjaamaan niskasta hellällä otteella ovesta ulos makuuhuoneesta, kun meinasi vaan kääntyä takasin nukkumaan.
Illalla piti testata kaupasta tehtyä löytöä tomaattichilipastaa. Oli oikeastaan aikas hyvää. Ja lasi valkoviiniä rentoutti mukavasti kunnes... Huomattiin, että Kauhu ontuu. Otin vasemman etutassun käteen ja rupesin tutkimaan...dadaa! Ihottumaa taas.  Siis kaupan ruoka pois meidän koiralta. Kerkesinkin jo kokeile, että kestääkö se sitä pari viikkoa. Onneks on vielä jauhelihaa pakastimessa. Se on sitten taas huomenna riisin keitto-operaatio. Pitääkin ens viikolla lähteä käymään eräällä tutulla joka tuota ruokaa koirilleen syöttää ja viedä tuo säkin loppu (yli puoli säkkiä) sille. Vähän harmittaa, kun nappuloiden syöttö on joskus vaan niin paljon helpompaa. Varsinkin silloin, kun tunnit ei meinaa muutenkaan riittää vuorokaudessa. Ja aivan uuden haasteenhan tämä sitten tuokin tuohon reissaamiseen tuon karvakasan kanssa. Mutta ei se silti meitä estä. Pitää vaan ajatella kaikki valmiiks tarkemmin.