Aamulla töissä tarkistelin taas ensitöikseni lehmien kiimoja ja olihan siellä yksi valmis tapaus. Hieho jota oli jo siemennetty kolmesti aikaisemminkin. Edellisen kerran samaan kiimaan jopa kaks kertaa. Soitinkin sitten heti lypsyn jälkeen siemennystilauksen, heti kun sai soittaa. Soittoaika kun on 7.30-8.30. Tilauksen voi tehdä myös netissä tai tekstiviestillä. Mutta nyt kun talossa ei ole ketään kotona on parempi soittaa ja ilmoittaa soittaessa, että seminologi joutuu hoitamaan homman ihan yksin (on suositeltavaa että joku olisi kaverina, jos hoitaa yksin se maksaa). Merkitsin hiehon sinisellä tähdellä ja laitoin lisäksi kirjallisen ohjeen. Ja siemennyskansio auki eläimen kortin kohdalta. Jaettiin rehut ja sitten kolailin vielä viimeiseksi paskoja pois ennen lähtöä, kun...toinen siemennyskypsä. Vilkaisin kelloa. Nyt tuli kiire tehdä lisäys, ettei mene jälkitilaukseen, joka taas maksaa lisää. Kerkesin onneksi. Taisin olla päivän ensimmäinen ja viimeinen tilauksen tekijä. Ei ole mitenkään helppoa vieraassa karjassa aina löytää niitä kiimoja, kun ei se ole karjan omistajillekaan helppoa, vaikka ne ovat eläintensä tekemisissä huomattavasti enemmän. Ja lomittajan pitäisi pystyä löytämään ne kiimat sieltä, vaikka aina ei ole mitään navettapäivyriäkään olemassa tai jos onkin niin niitä ei ole sinne edes merkitty.  Onneksi on niitäkin taloja jossa tiedot on kirjattu hyvinkin tarkkaan. Tässäkin talossa kalenteri on täytetty kiitettävästi.
Löysin aamulla navetan vessan pyyhkeestä todella kauniin virkatun pitsin. Kuvasin sen kännykkäkameralla, mutta on vähän vaikea saada selvää. Taidan illalla napatu pyyhkeen mukaani ja virkata itselleni mallitilkun. Helpompi katsoa suoraan pitsistä. Tuskin sitä pyyhettä kukaan yön aikana kaipaa ja palautan sen sitten aamulla. Ei ehkä ihan laillista, mutta hys hys.
Kauhu ei olisi millään jaksanut odottaa ensin riisin kypsymistä ja sitten vielä sen jäähtymistä. Uunista tuli sen nenään vielä kypsyvän karjalanpaistin haju. Ja kun vielä Soturiprinsessakin kiehnäsi ja kiusasi pientä. Lopulta se meinasi ihan väkisin kiivetä mun syliini istumaan kissaa pakoon. Sain sen kuitenkin rauhoittumaan. Eipä tarvinnut herraa kahta kertaa käskeä syömään. Nappuloita se ei oikein meinannut nyt välillä syödäkään. Olisiko johtunut siitä että se tiesi ettei ne sovi, mutta kun 'äiti' oli tyhmä eikä ymmärtänyt. No, nyt ymmärtää, että vain koti ruokaa meidän perheessä, paitsi kissoille. Harkintaan jos nekin siirtäis 'barfaukseen'. Suunnitellaan ku keretään.
Mikä ihme on kun väsyttää niin ettei mitään oikein huvita tehdä? Haluaisi vaan nukkua. Tänä iltana menekin aikaisin nukkumaan, kunhan saan koiran ruokittua.
Töissä oli siementäjä (seminologi) käynyt. Oli sattunut tulemaan työkaverikin samaan aikaan jo töille. Ei olisi kuulema saanut hiehoa yksin siemennettyä. Hyvä näin, mutta...se hieho rupesi huutelemaan, kun oltiin pois lähdössä. Voitte uskoa, että meikäläinen kirosi ihan muutaman pahan sanan. Tuli sitten siemennettyä liian aikaisin. Jos aamulla huutaa niin saa jäädä seuraava siemennys perjantaille.
En sitten ottanut pyyhettä mukaan vaan piirsin mallin siiviläsukkaan, kun ei muutakaaan paperia ollut. Mies voi vähän ihmetellä kun se näkee sen siiviläsukan täällä meillä tavaroiden joukossa.
Kotiin ajaessa oli mäen takana eräällä levikkeellä poliisiauto ja meikä tietty puhelimessa eikä nopeuskaan ollut ihan sallittu, mutta ei hirveästi ylikään. Puhelin pois korvalta ja kaiuttimelle. Se juuttaan kyttäpartio lähti perään. Sanoin kaverilleni, että nyt on lopetettava varmuuden vuoksi ja että soitan myöhemmin. Livautin kännykän taskuun ja keskityin pitämään vauhdin noin sallituissa lukemissa. Välillä annoin pudota ale rajoituksenkin ja välillä mentiin melkein rikesakon rajoilla. Kun maastossa on ylä- ja alamäkeä niin ei vauhtikaan voi olla silloin ihan niin justiinsa. Kun löin vilkun että käännyn pois isolta tieltä niin poliisit löi vilkun ja ajoivat siihen seuraavalle bussi pysäkille. Vähän piti vilkuilla taakseen, että mitä ihmettä ne oikein meinaa. Mutta sinne ne jäivät, eivät onneks tulleet perässä. Ihmettelinkin jo että mikähän nyt on kun niin seuraavat. Eipä ole ekakerta, kun mun perässä ajelevat. Joskus ovat ajaneet ohikin, pysähtyneet (ilmeisesti tutkanneet) ja sitten jonkun ajan päästä lähteneet taas perään. Silloin oli yö ja pimeetä. Ja huomasin ne pitkän suoran päässä parkissa ja tuli sellainen aavistus, että nuo vois olla poliisit. Ajoin kiltisti sitten ohi. Pääsin pois näkyvistä, lisää vauhtia. Valot ilmaantui näkyviin vauhti pois. Sitten kun ne oli ajanu ohi tuli taas aavistus että ne on jossain kytiksessä. Ajoin kyttäyspaikan ohi ja taas lisää vauhtia. Valot ilmestyy, vauhti pois. Ei mulla muuten ollut ku kiire kotia vessaan. Hätä ei lue lakia. Tulipas vähän sekava selostus.
Kotona mua odotti väsynyt Mies joka oli reppana nukahtanut sohvalle istualleen. Käski sen syödä ja mennä nukkumaan. Meni se nukkumaan, mutta ei se mitään syönyt. No, iso mies, jos ei osaa katsella itselleen syötävää, kun sitä kerran kuitenkin on, tai ei kelpaa niin olkoon sitten syömättä.