Kauhu intoutui jostain syystä (naapurin kissa?) haukkumaan aamulla niin että Miehen mun herätysreissusta tuli aikas hätänen, kun se lähti ottaa louskuttajan sisälle. 
Aamupalan jälkeen Mies sanoi menevänsä nukkumaan, että jaksaa illalla lähteä mun kaa sitten kyläilemään. Mistä sillä sitä unta oikein piisaa? Vastahan se nukkui puoli päivää...
Minä tein vähän kotihommia ja vietin muuten lokosaa viimeistä saikkupäivää.  Löysin siinä virkkauksen seuraksi mielenkiintoisen dokkarisarjan; Mitä kuluttaminen maksaa? Siinä oli otettu joidenkin tuotteiden koko tuotantoketju tarkasteluun. Esim. puuvillainen T-paita. Missä sen tarvitsema puuvilla oli tuotettu, mitä sen puuvillan viljely tarvitsee ja miten se kuormittaa luontoa ja mitä siitä seuraa sekä mikä voisi olla ekologisempi vaihtoehto? Mieleeni ei ole oikeasti missään vaiheessa tullut, että miten paljon ns. tehoviljellyllä puuvillalla voi olla vaikutustä ympäristöön ja sivullisiin ihmisiin. Ja kuinka paljon siinä käytetään kemikaaleja. HUI !!!  Tieto lisää tuskaa... No, siitäpä sitten tutkailee netistä mistä saisi esim. luomupuuvillaisia vaatteita. Eipä sitten ollut valikoima meikäläisten kokoisille ihmisille kovin kummoinen. Ainut mistä mitään löytyi oli tuolla luontokauppa.com:ssa. No, sieltä mulla nyt on muutenkin tullut joskus aina tilattua paitoja ja joskus muutakin kivaa. Tosin siitä nyt on jos aikaa aikaslailla. Ainut huono puoli on että tuotteet maksaa ihan kiitettävästi, mutta kyllä ne on sitten hyvänäkin pysyneet käytössä. (Omistan useamman susipaidan joita tulee pidettyä ihan kiitettävästi, saanut myös ihmisiltä mielenkiintoista kritiikkiä näinä aikoina) Ainakin minusta suhteessa siihen mitä niitä tulee käytettyä. Tietysti kaikki käytössä kuluu aikaa myöten. Ekologisesti eläminen on muuten mielestäni toisaalta jonkun verran kalliinpaa, aikaa vievää ja välillä suorastaan hankalaa. Siksi ei tule tuota ekohippeiluä ekoilua harrastettua niin kauheasti. Mutta edes vähän ja pikkuhiljaa. Yrittänyt iskostaa noita juttuja tuonne Miehenkin aivoihin silleen vähän kerrassaan. Parhaiten jutut uppoo, kun ne luulee ne itse keksineensä. Puhuu siis asiasta vähän niinkuin ohi kulkiessaan ja jättää jutun sitten toisen päähän muhimaan pariksi viikoksi tai jopa kuukaudeksi ennen seuraavaa tiedon syöttöä. Aikaahan tuollainen vie, mutta ei villihevostakaan hetkessä kesytetä.
Nyt kun kaikilla ihmisillä (paitsi meikä meneekin jo sunnuntaina töihin) on ylipitkä viikonloppu niin tuntuu, että pitäis yrittää tavata kaikkia ja sännätä jokapaikkaan. Se aiheuttaa hieman päänvaivaa ja pähkäily miten linkittää ja limittää tapaamiset ja työt niin, että kerkeis nähdä ja tavata mahdollisimman montaa ihmistä. On ihanaa nähdä ihmisiä, mutta kun meikäläiset on yleensä viikonloppuisinkin ja kaikki lomat töissä silloin kun tavalliset ihmiset on töissä. Kaverille siis illalla kahville ja sitten jo kotona myöhemmin oli toinen tuttu, jota ei oltu nähty puoleen vuoteen, odottamassa kotiutumista 'munat kourassa'. Toi tullessaan kananmunia, kun ne on yhtenä osakkaana kanalassa (häkkikanala, ikävä kyllä) ja kun kuulin, että on tulossa niin tilasin (lähiruokaa).
Miehellä ja tällä tutulla aika riensikin sitten rattoisasti, meikäläisen virkatessa ja nörtätessä.