Lihamylly löytyi sitten lähempää kuin uskoinkaan. Olisin saanut varmaan anoppilastakin sen lainaan, mutta sain sen jo tänä aamuna talosta mukaani. En kyllä ehdi käyttää ennekuin parin viikon päästä, mutta mene taloonkin takaisin kuukauden päästä ja vanha emäntä ei sanonut tarvitsevansa ja sanoi soittavansa jos tarvitsee. Viimeinen päivä tällä erää tässä talossa.
Kokosin aamulla sen meidän toisen näyttelyhäkin ja pistin Soturiprinsessan sinne siksi aikaa, kun kannoin saunalle puita iltaa varten. Vähän oli neiti ihmeissään ja vähän pelossaankin. Kauhu kävi välillä kyllä tarkistamassa ettei sillä siellä mitään hatää ollut.
Sisälle Mies toikin jo eilen ennen lähtöään niin ei minun tarvinnut kantaa. Pistin vaan takkaan valkeen. Viikonloppuna ei kuitenkaan jaksa eikä kyllä kerkeekään lämmittää huushollia. Ensin en meinannut millään saada takkaa palamaan kunnolla, mutta sitten kun jonkun ajan kuluttua kävin pöyhimässsä sitä ja itse asiassa jo luulin sen sitten sammuvan lopullisesti, mutta laitoin luukut kiinni se alkoikin palamaan kunnolla.
Illalla töistä tullessa auton eteen pomppi vesikko. Tai siksi me se apen kaa rätnättiin, soitin sille, kun en ollut varma oliko kyseessä minkki vai vesikko. Komeat jarrutusjäljet jäi tiehen. Minähän väistän aina elikot jos vain suinkin mahdollista. Jopa hiiret.
Ilta kuluikin virkkailen saunaa lämmittäen ja navettavaatteita pesten ja kuivaten seuraavaksi päiväksi. Ja tietysti 'lapsista' huolehtien.