Anteeksi pitkä päivitystauko, mutta loppui kerta kaikkiaan paukut ja aika, että olisi kerennyt ja jaksanut kirjoittaa. Tein töitä ja kaikki likenevä aika meni sitten äitienpäivälahjan (virkattu verhokappa) tekemiseen anopille. Kun ensinhän sen lahjan oli tarkoitus olla joululahja, mutta sitten se näytti, että se kerkee hyvin syntymäpäiväksi ja lopulta ehdotin (tyhmä) Miehelle, että jos annettais se äitienpäiväksi. Mutta sitten tuli töitä enemmän kuin ajattelin ja aika alkoi mennä kortille. Joten jouduin jättämään tämän lepoon, että selvisin urakasta. Yritän laittaa kuvaa joskus...joskus... Kuva on siis jo olemassa.
En enää koskaan kerro, että mulla on viikko vapaata jos joku kysyy. Koska siinä käy kuitenkin taas näin: aamulla puhelin soi klo 9:30, iltapäivällä töihin. Voin sanoa että jokseenkin otti ottaluusta. Olinhan just tehnyt kolme viikkoo putkeen, paitsi nyt viikonlopun jolloin oltiin Miehen veljen häissä. Sittenkun olin herännyt ja soitin toimistolle takaisin kuuli, että huki kestää keskiviikkoon asti. Kului tunti, niin isäntä soittaa, että komento takasin. Ettei hän nyt sitten ehkä tarttekaan, mutta soittaa jos tarvii. Menipäs se nyt jahkaamiseksi. No, lasten sairastumiset nyt on juuri tuollasia, mun käsittääkseni. Kokemusta kun ei ole kun ei oo omia.
Häät oli hienot ja hienolla paikalla, mutta siellä juhlapaikalla meinasi jäätyä pystyyn, varsinkin, kun ei harrasta tuota tanssimista. Paikkana oli tassilava. Jos olisi ollut sellainen kevät kuin esim. vuosi sitten niin paikkahan olisi ollut aivan ihanteellinen, mutta nyt siellä oli hiukkasen turhan kylmä. Ja ilmahan oli kuin morsian
Äitienpäivänä käytiin lounaalla anopin, apen ja sukulaisten kaa. Herätti hieman meidän pöydässä hilpeyttä kun isot raavat lähes kaksi metriset, ja yks vähän ylikin, miehet kävi lastenpöydästä hakemassa parit lihapullat. Lastenpöytä oli kuitenkin n. 30 cm alempana kuin aikuisten noutopöytä. Niinkuin eräs totesi, että saa polvillaan kaapia ruokaa lautaselle. Pojat on aina poikia.
Tänään on sitten kaikkiaan otettu päivä palautumisen kannalta. Silleen rauhallisesti ja melkein koko päivä nukkuen.
Sain anopin äidiltä vanhoja vanhoja aivinapellava lankoja jotka ovat käsin kehrättyjä ja uskomattoman ohuita. Nyt kun vaan saan jostakin pitsin maaleja niin rupean kokeilee tehdä pitsiä jotka sitten ompelen pyyhkeisiin (kun ensin saan sitten ne pellavapyyhkeet käsiini) Minulle nuo langat ovat arvokas aarre, vaikka joku voisi nakata ne menemään mitään tekemättöminä.