Näin outoa unta (harvemmin niissä järkee on tai että niitä edes muistaa)
Olin olevinaan savossa kotorannassa, mutta kumminkin samalla Helsingissä ja siellä oli merisotavoimian harjoitukset. Yht'äkkiä siellä seassa ui sampia jotka olivat sellaisia kymmenmetrisiä. Ja sain kuulla ja nähdä, että ne oli jotain jalostetuja ja kasvatettuja. Jalostettu jotenkin ravusta ja sammesta. Jotain ns. erikois-sampia putsaamaan itämerta. 
Sitten olinkin töissä aivan oudossa navetassa. Jossa oli ihan ihmeellinen lypsettävä se yksi lehmä. Olin majoittautuneena johonkin rakennukseen jossa oli myös sellainen tummaihoinen mies joka pelkäsi koko ajan että häntä syytetään murhasta jota hän ei ollut edes tehnyt. Jostain syystä tämä mies oli olevinaan minun rakastajani. Jotenkin sain kuitenkin syytteen raukeamaan (en muista enää miten)
Kohta olikin sitten talvi ja joululoma. Olin eräiden työkaverien, ystävien ja erään isännän siskon kanssa jossakin luontokierroksella joka oli älyttömän pitkä. Lunta oli maassa varmaan yli metrin verran. Oli jyrkkiä kallioseinämiä jotka päättyivät järveen ja me kiipesimme niille ja sitten mietin, että miten pääsen alas. Jolloin joku kertoi reitin alas. Sitten oltiin katsomassa suomentyöhevosia jotka olivat pienissä aitauksissa hirveän vihaisia. Niitä oli neljä. Yksi oli erillään ja se oli suoranainen tappaja, kun oli niin vihainen. Minä selitin, että kun ne koko ikänsä ensin tekee kovaa työtä ja sitten yht'äkkiä joutuvat olemaan jouten niin ne turhaantuvat, kuten esim. saksanpaimenkoirat. Sitten matka jatkui työkaverin autolla, johon kaikki eivät mahtuneet. Ja auto oli katoksessa toisten autojen kanssa. Se oli jäänyt ns. pussiin eikä mahtunut tulemaan sieltä ilman että otti osumaa toisen auton etukulmaan, mutta kuski ei välittänyt vaan tuli vaan niin, että vieressä olleen sinisen Mersun etukulma pyyhki koko oikean puoleisen kyljen Mazdasta. (Kyseisellä työkaverilla ei edes ole Mazdaa.) Kun kysyi tuttavalta milläs me päästän ja mihin ne menee? Niiin se sanoi niiden menevän jään yli Hesaan ja ettei meille ollut olemassa kyytiä. Ja kysyi olisinko mä välttämättä sinne halunnut?
Siihen sitten heräsin. Nähdä nyt tuollasta unta keskellä helteistä kesää. Tosin aamulla aikaisin meinasi olla kylmä kun ikkunasta tuulee suoraan sänkyyn. Piti kaivaa oikein peitto ja yöpaita niskaan, jotka sain sitten taas dumpata pois kun aurinko alkoi paistamaan suoraan mun puolelle. Ja eilen puhuttiin, että mitä jouluna, kun minulla on ensimmäisen kerran ainakin kymmeneen vuoteen koko joulu ja uusvuosi vapaa. En oikeasti muista koska mulla on ollu joulu ja uusvuos vapaana viimeks. Aina olen ollut vähintään toisen töissä. Nyt vaan päätin, että nyt olen molemmat vapaalla ja otin vuosilomaa niin, että ne molemmat jäi sinne keskelle.
Tämä kuumuus tappaa kertakaikkiaan neulomisen ilon. Silti olen saanut hiukan tehtyä niin isälle tulevaa tiskirättiä kuin villapaitaa (pari kierrosta) kuin miesten villasukkiakin (sain varren tehtyä). Koko päivän minua on vaivannut joku 'Virhe-Demooni'. Saan jatkuvasti korjata väärin tekemisiäni joltain kierrokselta. Välillä olen huomannut, että olen tehnyt viisi ja enemmänkin kierroksia ja siellä on nurja silmukka oikean paikalla. Sitten vaan tiputtaa silmukka siinä kohtaa sinne asti ja koukkia sitten takaisin. Eipä siis ihme ettei oikein edisty. Nurjalla olevaa oikeaa ei onneksi niin helposti huomaa ja kun sukat tulevat kuitenkin käyttöön niin en viitsi olla turhan tarkka. Ei niitä kukaan rupea vanhanpojan kengistä tiiraamaan (ainakaan toivottavasti).
Mies on koko päivän pelannut koneella ja minä olen seurannut toisella silmällä sivusta ja neulonut, kun ei mikään ole oikein innostanut. Illalla se onneksi lämmittää saunan ja sai pestä oikein kunnolla nämä hiet pois ja pääsee raikkaana nukkumaan. Meillä on makuuhuone onneksi viileä, vaikka se onkin yläkerrassa, kun ovi sinne on alakerrasta kiinni ja ikkunat auki niin on läpiveto ja lämmin ilma täältä alhaalta ei pääse ylös.