Vieläkään en ole pomolle ilmoittanut, kun tämä eräs ilmoitti, että on polvet niin kipeät, ettei hänellä ole aikomustakaan rueta esim. pyyhkimään lehmiä. Jäin sitten miettimään, että mitä mä oikein nyt sitten teen tämän asian suhteen. Ehkä taidankin keskustella asiasta pomon kanssa vasta ens viikolla. Nyt kun syy (siis muukin kuin laiskuus ) selvisi olenkin vähän kahden vaiheilla. Toisaalta vit...taa se että saa yksin tehdä suurimman osan lypsystä, mutta toisaalta yrittää se kumminkin olla apuna. Sitä ei siis lasketa, että tämä avuliaisuus aiheuttaa mulle aivan tolkuttoman kiireen ja hässäkän iltapäivän lypsyllä. Aamuisin oikeastaan nautin lypsystä, koska jätän suosiolla yhden koneen pois käytöstä ja lypsän vaan neljällä koneella. Aikaa lypsyyn menee hiukan enemmän, mutta tahti on sopiva. Ja silloinhan on toisella appeen teko ja ruokinta juttuja. Ja sen minä hyvin ymmärrän, ettei silloin aamulla toinen kerkiä lypsylle, mutta iltapäivällä toisella ei ole paljon mitään tehtävää. Ja silloin on tarkoitus molempien lypsää.
Täällä on ukkonen kolistellut aina välillä vähän joten tietsat on joutunut pitämän pitkälti irti seinästä ja olen vaan kirjoitellut koneelle jossain välissä päiväkirjaa muistiin ja päivittelen aina kun on aikaa ja mahdollista tulla tänne netin puolelle. Olen maksanut pari ukkosen hajottamaa tietokoneen korjausta joten nyt on sitten oppinut tosi varovaiseksi.
Toissapäivänä eli torstaina käytiin hakemassa koiralle ja kissoille taas muutaman kuukauden liha-annokset Pohjanmaalta siinä töiden välissä. Samalla tuli ostettua matkalta pakastimeen tarvittavat mansikat. Joiden perkaamisessa sitten kuluikin töiden jälkeinen aika mukavasti niin, että nukkumaan päästiin joskus keskiyön jälkeen, mutta niin vaan saatiin mansikat pakkaseen hillona ja annosrasioihin pakattuna.
Eipä siinä paljon jäänyt aikaa nukkumiselle. Kun aamulla taas kömpi ylös sängystä ennen klo 04. Navetalta taas tien päälle ja Keskiselle. Vaikka me oltiin l
iikenteessä suht aamusta oli ihmisiä kuin meren mutaa. Siellä oli Tivolikin laitettu pystyyn. Oli jotenkin rasittavaa ja säälittävää kuunnella kaupassa siinä helteessä ja ihmispaljoudessa lasten itkua ja valitusta. Tultiin siihen tulokseen, että jos meille joskus tulee tenavia niin Keskiselle ne viedään vasta kun ovat yli viiden vuoden vanhoja jos ei ole ihan vihon viimeinen pakko. Se ei todellakaan ole ihan pienten lasten paikka. Ainakaan näin lapsettoman mielestä.  
Mies on ostanut kaveriltaan vanhan sähkökitaran (josta puuttui e-kieli), lainasi veljeltään vahvistimen ja kaveriltaan jonkun piuhan(joka on rikki) jolla sen saattoi liittää tietokoneeseen. Ja sai virittää sen nettimittarilla. Nyt se on sittemmin ostanut uudet kielet, oman piuhan ja erillisen viritysmittarin. Vielä pitäis kuulema saada kitarateline ja...ja...ja Onneksi se opettelee vasta otteita ja harjoittelee lähinnä silloin kun olen töissä, joten ainakaan vielä ei minulla ole ollut hermojen menettäminen edes lähellä. Jotenkin osaan vain sulkea pois tuon älämölön.

Autossa on jarrut ihan entiset. Kuuntelin niitä jo toissa viikolla, mutta helteen takia aivoni eivät sanoneet mistä on kysymys, vaikka näin on käynyt ennenkin. Ja kun sitten nyt tajusin ja soitin vaki korjaamolleni niin...ei kerkiä vaihtamaan ennen kuin ens kuussa, kun varauskirja on täynnä ens kuulle asti. Heillä on siis alkaa viikon päästä loma. VOI PASKA!!! Olis taas pitänyt tajuta aiemmin. Miehen isä on lupaillut vaihtaa ne tuossa viikonlopun aikaa, mutta jos se ei pysty jostain syystä niin sitten jää sitten ens kuulle. Minä kyllä tuon ropposen kanssa pärjäisin, mutta kun Mies tarvitsisi sitä ens viikolla töissä ja se ajo olisi sellaista jatkuvaa kiihdyttelyä ja jarruttelua niin ne jarrut hajoais ihan totaalisesti. Ja kyllä tässä kaupungissa on muitakin korjaamoita, mutta olen vähän niinkuin uskollinen asiakas, kun ovat niin monesti minut pelastaneet pulasta.