Heräsin aamulla kellon soitolla, koska aikaa ei ole nyt tuhlattavaksi tuon huivin takia. Tosin se soi vasta puoli yhdeksältä. Nukuin yön kuin tukki, kun illalla otin selän takia yhden 4mg Sirdaludin ja 600mg Buranan. Eipä ole nyt enää selkäkään niin kipeä. Kauhu jäi nukkumaan Miehen kanssa, niinkuin illalla jäi pelaamaankin Miehen ja T.N. kanssa. Tulivat joskus vähän mun jälkeeni nukkumaan ja kuulin kun Mies valitti, että olin vallannut koko sängyn. Vuoroin vierassa.
Laittelin pyykit peseytymään ja Kauhulle lihapuuron uuniin. Siinä vaiheessa kuului yläkerrasta vikinää. Kauhu tuli alas, sai aamupalan ja meni ulos. Hevimies pyysi myös ulos ja kun lopulta kyllästyi kuuntelemaan naukumista, otin katin kainaloon ja vein ulos häkkiin. Soturiprinsessa ei tiennyt halusiko ulos vai ei. Ei meinennut antaa kiinni kaulapannan laittoa varten. Sain sen kiinni ja vein ulos. Olkoon nyt ulkona tänään kun en huomenna ja ylihuomenna kuitenkaan kerkiä niitä höösätä. Olivat ulkona monta tuntia ennenkuin naukuivat sisälle. Sitten käskin Kauhun herättää Miehen. Se osaa tehdä sen. Joskus se ei vaan viitsi ja jää Miehen seuraks nukkumaan.

Mies tuli ja nuuski ilmaa. Oli pettynyt kun paistumassa olikin koiran ruokaa eikä sämpylöitä. Tein sitten pienen sämpylätaikinan. Mies kehui että olen paras vaimo. Pyh! Jos olisin paras vaimo olis meillä vähän niinkuin toisen näköistä. Olisi paikat kiiltävinä, nurmikot ojennuksessa, kasvimaa tuttoisena (siis muutakin kuin rikkakasvia) ja kukkapenkissa kauniita kukkia. Vaan eipä ole. Huusholli on täydellinen kaaos suurilla villakoirilla, nurmikon tilalla on puolimetrinen heinikko (jossa on muuten nyt aika paljon perhosia), niin mikä kasvaimaa? Ja on siellä kukkiakin rikkaruohojen seassa kukkapenkissä. Ehkä sitten joskus kun ei tartte enää käydä töissä niin aktiivisesti. Sitten joskus osa-aikaeläkkeellä. Jos sinne asti eletään.
Ilma seisoo ja on niin hiostava, että suunniteltu makkaranpaistoretki taitaa jäädä toteuttamatta. Katsellaan tässä miksi tämä ilma tästä muuttuu.
Nyt jatkan neulomista.