Hui! Mihin tämä aika taas on kadonnut? Huomasin ettten ole tännekään kirjoittanut kahteen viikkoon. Nyt olen lomalla ja aika juoksee silti käsistä. Nytkin pitäisi olla siivoomassa, mutta kun ei se oikein inspaa kun toinen makaa sohvalla koneellaan.
Lääkärissä kävin kontrolikäynnillä pari viikkoa sitten ja kaikki ihan ok. Painoa vaan pitäisi saada lisää pois. Hohoijaa. Helpommin sanottu kuin tehty. Välillä kun se tykkää leikkiä jotain hiton vuoristorataa ettei siitä sitten loppupeleissä ota selvää onko se nyt sitten menossa ylös vai alas päin. Vaihteeks taas väärään suuntaan. Mitenkähän sais miehen tajumaan että se annokseni koko ei ole enää normaali? Se ei niinku ymmärrä vaikka kuinka sille yrittäis ystävällisesti sanoa. Taidan seuraavan kerran heittää lautasen seinään ku se sen eteeni tuo. Minä olen ostanut itseäni varten sellaiset pienet kauniit kipot, koska lautasen annos on liikaa. Ja se tietää sen, mutta AINA se tuo ruuan LAUTASELLA. Tuntuu kuin se tahallaan vesittäisi koko hommaa. Ja sitten ku paino nousee haukkuu ettei ole nähnyt mun mitään suunnitelmaa noudattavan. Ihanks tosi?
Työn suhteen on ollut palaveriä ja koulutusta Ikaalisten kylpylässä. Ei meitä täälltä ollut kuin muutama henkilö ja mentiin kimppakyydillä. Joka taas kerran opetti sen, että porukkahenki on täällä ainakin perseestä. Ei ainakaan osata ajatella kuin itteensä. Eli seuraavan kerran lähden kyllä omalla autolla. Pääsen just sinne minne haluaa ja koska haluaa. Osaa täällä muutkin olla v.mäisiä.

Vaikka oma porukka suurimmalta osalta pettikin niin onneks illan pelasti 'Salon Pojat'. Saatiin kaverin kaa hiukan paheksuvia katseita kun meillä oli Poikien kaa hauskaa. Naurettiin niin, että seuraavana päivänä oli mahalihakset kaikesta nauramisesta hellänä. Lisäksi sain suoraa vittuilua ”Mistäs sängystä aamulla heräsit?” Ohi meni. Heräsin ihan oman huoneen sängystä ja ihan yksin. Ilmeisesti hauskan pito vastakkaisen sukupuolen kanssa on kiellettyä. Varsinkin kun meitä naisia oli kaks ja miehiä tuplasti. Minä olin vielä se joka kävi tanssimassa kolmen erin miehen(' Herra jumala sentään') kanssa. Jotenkin alkoi seuraavana aamuna se jatkuva vittuilu jo ärsyttää. Tultiin siihen tulokseen, että kateellisten panettelua. Varsinkin, kun ei ollut edes krapulaa vaikkei ihan selvinpäin oltukaan. Väsytti kyllä, mutta sitä ei kauheesti näytetty. Meillä mies oli kuolla nauruun kun kerroin kotona millaisen kohun olin aiheuttanut pelkällä tanssimisella ja nauramisella. Huokaus.  
Hääpäivää juhlittiin jo perjantaina käymällä teatterissa. Se tuli yllätyksenä mieheltä niinku lahjaks. Ihan kivaa, kun en ole käynyt teatterissa varmaan pitkälti yli kymmeneen vuoteen. Oli oikeasti yllättynyt ja mielissäni. Minun lahja miehelle ei sitten ollut mitään niin hohdotasta. Ostin sille retkikahvipannun. Oikein sellaisen kunnollisen nuotiopannut, kun ei sellaista meillä vielä ole. Tarkoitus olisi mennä käymään nuotioretkellä, kun herkiäis taas vaihteeks satamasta. Hääpäivän varsinaisesti minä vietin yksin 'kakaroiden' kaa kotona. Mies oli kavereidensa luona käymassä Porissa. Sen piti tulla jo iltapäivällä kotiin, mutta lopulta siinä kävi niin, että se tuli vasta illalla kun olin jo nukkumassa. Meinas ottaa ottaluusta. Korvasi se sen sitten maanantaina.
Meillä tuntuu jostain syystä hajoovan nyt kaikki käsiin. Ensin rupeis vessa vuotaa. Se varmaan menis putsausksella ohi. Pitäis vaan saada aikaiseksi. Sitten hajos sänky. Minun puoli romahti. Se aiheutti sen, että minä nukuin sitten kolme yötä toimiston lattialla. Ja Kauhu nukkui välillä miehen kaa ja välillä mun kaa. Nousi kuitenkin aina mun kaa ylös aamulla. Mies korjasi sängyn letkuliittimillä. Konstit on monet. Sanoi mummo, kun kissalla pöytää pyyhki. Ja kaiken lopuksi yläkerrataan menevästä ovesta hajos kahva. Se on korjattu väliaikaisesti, mutta taitais pitää käydä rautakaupassa. Kissat kyllä huomasi heti kun kahva hajos ja hiipi seuraavana yönä yläkertaan. Äkkiä ne kyllä löysivät takasin alas, kun kerran yskähdin. Laitoin silloin oven jumiin, ettei sitä nyt ihan kissan voimilla auki saa (kissalla on tassuissaan uskomaton voima kun se johonkin haluaa).
Nyt se huivi joka oli ylipuolen väliin viimeks on nyt valmis, paitsi...päättely menee uusiks.Kiristää, ei hyvä. En vaan saa korjattua ennenku saa jomman kumman seuraavista valmiiks. Kaks seuraavaan on molemmat nyt melkolailla samoissa kohti menossa. Välillä pitää tehdä taas lapaset väliin, ettei tympäänny. Ja jostain syystä kaikissa on nyt vaaleanpunaista.