Miten voi meillä olla, että toinen tuntee toisen näin hyvin? Oli meinaan melkein riita joka huipentui sitten kyllä sovinnon tekoon. Ja Mies kehui oitis kohta, että mulla on taas se aika kuukaudesta. Miten niin??? Kiukuttelin kuulema tyhjästä ja nostin valituksen turhanpäiväisestä... No, paloi vaan jotenkin pinna. Ehkä se johtui siitä painon noususta ja turhaantumisesta.
Miten voi olla mahdollista, että melkein joka hel..tin kerta kun olen lomalla, toimistolta soitetaan, että lähdetkö töihin? Etkö nyt lähtisi? En saa ketään muuta lähtemään. Ja taas kävi niin. Olisi pitänyt tehdä koko viikonloppu. Ihan kiva joo, mutta kun olin varannut itselleni mökin viikonlopuksi. ”Ja kävisin siis niinku sieltä mökiltä töissä vai?” ”Joo, vaikka.” ”Eihän se nyt oikein käy.” ”No, kun en saa ketään muuta...Menisit siis jo nyt illaks ja olist sunnuntai-iltaan” ”Kai mä sitten teen” Kun sain puhelimen kiinni purskahdin itkuun. Se siitä lomasta. Ja kun minä oli odottanut sitä 'mökkiviikoloppua keskellä ei mitään' kuin kuuta nousevaa. Mies kimpaantui siitä niin, että hyvä ettei soittanut sinne toimistoon. Tai lähtenyt sinne konkreettisesti käymään. Mietin ja rauhoituin hetken ja soitin takaisin toimistolle ja ilmoitin, että teen sen illan ja seuraavan aamun, mutta en enempää. Siinä oli nyt aikaa etsiä joku muu sinne. Ja onnistuihan se kun vaan yritti. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Paljastui nimittäin sekin ettei se ollut paljon taas muita edes kysellyt. Oli vaan päätellyt minun olevan joutilas kun olen lomalla. Muuten olisinkin voinut lähteä töihin a) jos ei olis ollut sitä mökkiä varattuna mulle ja Kauhulle b)jos tänne ei olis tulossa laumaa jätkiä c)jotka ovat luvanneet ajaa meidän polttopuukasan lopun varastoon d) saadakseen palkkioksi laatikollisen kaljaa, jonka olen ostanut (en muista koska olen edellisen kerran ostanut kaljaa, kun en sitä itse juo) Jotenkin tuli tuon episodin jälkeen sellainen fiilis ettei lomalla voi olla kotonaan selvinpäin (töihin meno vaatii autolla ajoa) tai sitten pitää olla lomalla jossain muualla, mielellään useimman sadan kilometrin päässä. No, onneksi seuraava suunniteltu (huom. suunniteltu alustavasti) loma jonka PITÄISI olla noin kuukauden päästä onkin sitten oikeasti muutaman sadan kilometrin päässä ja en aijo olla ihankaan joka hetki ajokuntoinen. Kaverini jonka luo aijon mennä on tällä hetkellä lomamatkalla tuhansien kilometrien päässä. Se on silloin töissä, mutta minä osaan kyllä viihtyä yksinkin. Ja onhan se kiva tulla töistä suoraan valmiiseen ruokapöytään. Sillä korvaan oleiluni siellä. Ja usein loppupäivä menee maailmaa parantaessa ja saunoessa. Tällä kertaa mietin vielä otanko Kauhun mukaan vai jätänkö kerrankin koko kakaralauman Miehen huoleksi. Sais sekin tietää miltä tuntuu olla 'yksinhuoltaja'.
Nyt pitää lähteä pitämään parempia vaatteita pesukoneeseen ja miettiä mihin piilotan kaljat. Jätkien pitää ottaa puukasasta kuva (siis siitä missä se oli) ja lähettää se minulle. Sitten minä kerron mistä kaljat voi hakea. Oikeastaan tiedä jo mihin mä ne kaljat kuskaan, mutta enpäs kerro sitä täällä vielä. Jos vaikka joku tuttuntuttu on eksynyt tänne ja kertoo mistä sen voi hakea.Huomatkaa, vain nainen voi olla näin kiero. Pitää vielä pistää tuo Mies käymään kaupassa, että saan rauhassa piilottaa lavan. Pitäiskö tehdä vielä niille aarrekartta??? Voihan olla jos jaksan tai annan muuten vihjeen. Tai sitten vaan kerron.