11.10
Arvatkaapa vaan sainko sittenkään nukkua silloin aamulla, arvatkaa kaks kertaa? No, enpä saanu. Tai sain vähän pidempää. Klo 6:45 tuli puhelimeen viesti eräältä yrittäjältä, että onnistuisinko järjestämään heille lomittajan Johtavan kanssa jo siksi aamuksi? Heräsin viestiin ja piti oikein katsoa kaks kertaa, että mitä? Mistä hitosta mä sille siihen aikaan jonkun taion tai yleensä soitan Johtavalle? Soitin takaisin kuullakseni mistä tässä nyt on kyse. Ja Isäntä sanoi ettei kunnolla pysy pystyssä ja joka paikkaa kutisee, eikä ole nukkunut koko yönä yhtään. Ja emäntä lähtee viemään häntä heti terveyskeskukseen kun se aukeaa klo 8. Eipä siinä ollut paljon vaihtoehtoja. Kömmin alakertaan Miehen suureksi ihmeeksi. Se oli onneksi jo tullut pois aamukeikaltaan jossa oli ollut meikäläisen autolla. Vedin työkampeet niskaan ja loikkasin autoon ja olin navetassa 45 min viestin saamisesta (ajoaika 30 min). Matkalla hokasin, oikein kunnolla mitä kello on ja soitin Johtavalle ja ilmoitin olevani sitten matkalla toiseen paikkaan töihin kuin listalla lukee. Kerroin, että käyn sitten päivällä toimistolla kertomassa tarkemmin. Ja että mitä sille on tulossa.
Navettatöiden jälkeen sain vanhan parin puolella aamukahvit. Isäntäkin tuli jo takaisin tk:sta ja oli käynyt torkkumassa kunnes oli herännyt kauheen kutinaan. Joka paikka mikä ei ollut puhtaan kerraston alla piilossa oli aivan punainen ja hieman niinkuin turvoksissa. Epäili, että se johtuu siitä, että navettakissanpennut oli olleet niiden sängyssä edellisenä päivänä, jos hän onkin kissoille allerginen.
Minä kun pääsin kotia, niin löin navettavaatteet pesukoneeseen ja saunan lämpiämään. Saunaan niin akka kuin vaatteetkin ja taas oli valmiina lähtemään iltapäivällä uuteen työmaahan. Siis sinne minne oli listan mukaan mentäväkin.
Lähdettiin sitten päivällä käymään kaupungilla. Toimistolla, kaupassa ja auto tankkaamassa. Olin siirtänyt kotona netin välityksellä rahaa tililtä toiselle. Tai niin ainakin luulin. Tankkauksen jälkeen kun menin maksamaan sain kuulla, kortti ei toimi. Että mitä? Kävin sitten hakemassa autosta Mieheltä rahaa, kun sillä sattui olemaan käteistä. Ajettiin siitä sitten pankkiin jossa katsoin pankkiautomaatista mistä on kyse? Ei sinne ollut mitään siirtynyt. Olis pitäny taas tarkistaa ensin. Käytiin samalla reissulla syömässä, ettei enää tarvinnut kotona rueta tekemään ruokaa.
Töissä oli taas vähän kaikki hakusassa ja hiehokin poikinut aamulla ja vanha Seireeni poiki sitten lypsyn aikaan. Isäntäväki sen onneksi poi'itti, kun minä lypsin samaan aikaan asemalla. Vasikka jäi emän hoiviin siksi aikaa, kun suomenkarjan poikinut hieho tuotiin sitten lypsylle.
Hetken hieho seisoi ihan rauhallisesti, mutta kun pistin potkuraudan ja suihkutin tissit niin silloin räjähti. Se hyppi kopissa tasapökkää ja latasi molemmilla takajaloilla yhtä aikaa tasaseinään niin, että pamahti. Potkurauta lähti oitis tangentin suuntaan. Yritettiin sitten, että laitetaan köysi selän yli estämään hyppimistä. Köysi luiskahti selästä perseen taakse eikä siitä ollut mitään hyötyä. Sitten tuli takajalkaa sivulle rautojen välistä lypsymonttuun päin.( Kai se meinasi pelata mun päälläni jalista...) Turpapihdit yksin ei auttaneet vaan jalat viuhuivat aina vaan. Lisäksi se toinen takajalka oli nyt rautojen välistä lypsymontun puolella, eikä siihen ollut mitään asiaa kovin liki. Köysi oli saatava ensin irti putkesta ja sitten siihen takajalkaa kiinni. Lopulta se pitkän keinottelun jälkeen onnistui. Takaporttia sen verran auki, että hieho sai koipensa pois ja äkkiä takaisin kiinni. Köysi toiselle puolelle ja putken ympärille ja kiinni. Nyt oli sitten hieho sanan mukaisesti paketissa. Pää kiinni päitsillä ja nokkapihdella. Takajalka rauta putkessa kiinni. Sitten nopea pyyhkiminen ja kone kiinni. Vieläkin se yritti rimpuilla. Enpä ole ennen moista raivohullua nähnyt, eikä kyllä isäntäväkikään. Selvyydeksi sanottakoon etten minä sitä yksin ollut lypsämässä. Kyllä oltiin kaikki kolme. Isäntä vahti takajalkojen köyttä, emäntä pääpuolta ja minä konetta. Otettiin lähinnä vaan enimpiä. Nokkapihdit irtosivat jossain vaiheessa, mutta pysyi tarvittavan ajan kuitenkin päitsien ansiosta paikallaan. Heti lypsyn jälkeen päästettiin irti köydet. Niin lujaa oli pitänyt riehua, että turvasta tuli verta, hieman. Heti lypsyn jälkeen emäntä soitti hieholle teurasauton. Näin sekopäistä eläintä hän ei rupea pitämään. Teurasautoon se sai vasta vajaan viikon päästä. (Anonyymeille tiedoksi ei sitä tahallaan sidottu vaan lypsäjän turvallisuuden vuoksi, ne sorkat ovat todella vaaralliset ja lypsää oli pakko, ettei sairastu)
Keskusteltiin emännän kanssa siitä, kun ei kuulema lomittaja saisi laittaa parressa olevia (vanhalla puolella huonojalkaiset lehmät parressa) lehmiä pihattoon ja sitten lypsyasemalta siirtää niitä lypsyn jälkeen taas takasin parsiinsa. Se on kuulema vaarallista. Vaarallista? Lehmät jotka ovat tottuneet siihen ja käsitellään yksitellen? Yhtä vaarallista on sitten päästää parsinavetan lehmiä kesällä ulos ja ottaa taas sisälle parsiinsa lypsylle. Se on jopa vaarallisempaa ainakin alkukesästä.
Tämän sidontaleikin aikana Seireeni oli hoitanut vasikkansa ja se siirrettiin vasikkaosastolle. Minä lypsin kannukoneella rouvasta sen verran, että vasikalle saatiin. Ei uskaltanut oikein yötä vasten enempää ettei vaan iske halvaus.
Kotona olin illalla joskus puoli kymmenen aikaan. Skype raikui kun Mies pelasi netissä.