Sama työmaa jatkuu. Huomenna käyn toisaalla tekemässä yhden päivän ja palajan sitten takaisin. Huvitti vaan kun menin silloin lauantai-iltana töihin ja sanoin, että jätän nyt nuo vasikoiden karsinoiden siivoamisen huomen aamuun, kun oli illaksi sovittu saunominen ja aika alkoi mennä jo tiukalle. Kehuttiin ettei siinä mitään, että ne oli aamulla siivottu. Kun sitten seuraavana aamuna rupesin karsinoita siivoamaan, tuli mieleen että minähän aamuna ne oli siivottu, ei ainakaan edellisenä. Jotenkin huvitti, oliko pakko valehdella. Olisihan sen voinut jättää sanomattakin tai sanoa ettei ole kerennyt niitä pariin päivään siivoamaan hänkään. Ihmisiähän tässä vaan ollaan. Siivosin myös sunnuntaiaamuna sitten parsien etuosasta moskat pois. Oli tarkoitus heitellä ne myös sinne 'kuivalanta-traktorinperäkärrylle', mutta enpä sitten niitä niin vaan heitellytkään. Itse asiassa jäi kokonaan heittelemättä ensimmäsen talikollisen jälkeen. Sanoi meinaan oikean puolen lavan ja selän lihakset senverran painavan vastalauseen, että tyydyin tekemään vain navetan pääty käytävän nurkkiin kasat jokun muun pois kuskattavaksi.  Itse asiassa nakitin vapaalla olevan Miehen töihin nyt iltapäivällä itselleni avuksi ja kuskaamaan kasat pois.
Juu, tiedetään, ettei kenenkään tarvitse töitä kipeenä tehdä, mutta... joskus lihakset paranee töitä tehden olen huomannut. Ja johan tässä lomalla on niin paljon oltukin, että vois niitä töitäkin tehdä. Katsotaan nyt rupeaako ne tuosta notkistuu vai paheneeko ne. Jos ne pahenee niin pitää varmaan sitten mennä käymään lääkärissä. Viikonhan ne nyt olleet kipeät. Ottaa oikeasti ihan päähän, kun ne eivät ole tulleet oikein mistään järkevästä (työnteosta) kipeeks vaan hauskan pidosta (pakollisesta liikunnasta, koulutuspäivät ovat vaarallisia).
Kävin aamupäivällä töistä tullessa viemässä entiselle (eläkkeellä) työkaverille takasin sangon jonka lainasin, kun ostin häneltä mustikoita ja toiselta työkaverilta Miehelle Ikaalisista ostamani tuliaisen, kun unohdin se hänen autoonsa. Ja kuten arvata saattaa että puheissa oli lehmät ja työt. Kuinkas muutenkaan kun kaksi lomittajaa kohtaa. Ja varsinkin kun molemmat on olleet emäntiä missä olen lomittanutkin aikanaan, vaikka molemmat ovat nyt lomittajia. Niin se vaan elämä kuljettaa. Sen verran on aikaa, että muista tämän eläkkeellä olevan navettaakaan enää, kuin ihan hämärästi. Ja tarkistamaan ei voi mennä, kun tila on pojalla ja vanhalla parilla on oma talo. Eikä kaikki voi kyllä millään muistaakaan kun lomitusvuosi on jo yli kaksikymmentä ja lomitettuja tilojakin taitaa olla jo sadan tietämissä ellei jo ylikin.
Nyt pitää lähteä taas lypsylle.