Eilen iltapäivällä kun menin navetalle vastassa oli korvia huumaava meteli. Isäntä oli tuonut ruokintapöydän päähän uuden paalin, mutta...siinä se nökötti kaikissa kääreissään. Olin aamulla jakanut kaiken lopun heinän mitä oli ollut, eikä sitä ollut paljon. Olin siinä uskossa, että isäntä laskee lehmät päivällä vielä ulos kunhan kuura sulaa. Vaan eipä ollut laskenut. Eikä ollut antanut niille lisää ruokaakaan. Olipahan taas vähällä etten käynyt sanomassa isännälle suoria sanoja. Kyllä meteli asettui kun sain raavittua paalin melkein kokonaan turpien eteen. Tilasin aamuksi uuden paalin ihan varmuuden vuoksi. On ollut puhe että hän nostaa paalit mulle valmiiksi navettaan ja minä nyt jaan ne käsin kun jakovaunu on yllättäin rikki. Ja se sen korjaaminen tuntuu olevan taas vaihteeksi ylivoimainen. Samoin kuin tuntuu, että parret hajoaa käsiin. Tänään taas yhden parren 'niskalapatuki' systeemi oli lähtenyt irti ja kiikkui lehmän niskassa irrallaan josta nostin sen sitten pois. Parsien korjaaminen on kuulema heti seuraavana työnä listalla kunhan liete on ajettu pellolle. Sen takia lehmät ovat nyt olleet kaksi päivää sisällä, eivätkä ole pääseet päiväksi jalottelemaan ja syömään ulkona häkistä paalia. Rikkinäiset parret aiheuttaa sen, että rouvat hyvin herkästi, kun maha tulee riittävän täyteen alkavat vetää heinää jalkoihinsa ja sieltä se kulkeutuu ikävästi paskaritilöille ja vaikeuttaa siten hommaa sitten siellä päässä. Siksi mielummin jaan rehua monessa erässä vähemmän kerrallaan. Aikaahan tämä tietysti kysyy vähän enemmän mutta lopputulos on parempi.
Näitä pieniä puutteita lukuunottamatta tykkään olla tuolla töissä. Siellä saa välillä käyttää omaakin päätään. Kuten esim. viime sunnuntaina, kun oli pari siemennettävää lehmää. Mitään ohjetta ei ollut ja olen aina siellä siemmennyttänyt lehmiä jos olen kiiman nähnyt. Toinen oli ihan piece off kakunpala, mutta se toinen. Poikinut viime vuoden syyskuussa. Hyvä lypsämään. Viimeisin siemennys nyt heinäkuussa. Sitä ennen keväällä pariin otteeseen. Lehmän emä oli Nella (nimi muutettu paitsi ensimmäinen kirjain), joka oli laitettu teuraaksi nyt keväällä. Eli vanhana. Ja se oli ollut hyvä lypsämään. Ja tämä taisi olla sen ainoa tytär. Siemmennetty edelliset kerrat R. Facet AAA 45409. Mikä nyt neuvoksi? Koska isäntä ei ollut paikalla päätettiin siementäjän kanssa että yritetään vielä kerran.  R. David B2BB 45581 pääsi kokeilemaan onneaan. Sanoin isännälle heti kun sen näin, että nyt on sitten sullakin kypsymässä punaista holstainia. Että lehmä on sitten siemmennetty tämmöisellä. Että tapatko sä mut heti vai hetken päästä? Ei luvannut tappaa. Oli vaan tyytyväinen. Ei tämmöistä tietenkään joka talossa voi tehdä, mutta joskus. Nyt vaan seurataan mitä tuleman pitää. Verta ei olle näkynyt. Mutta ei ole limoitellutkaan silleen yli pitkään niinkuin kuulema aikasemmin.
Onks kellään tiinehtymisiä R. Facetilta? Kun äkkiä katsoin siemmennyskansiota niin sillä oli tehty paljon uusimisia enkä huomannut yhtään tiinehtymistä. Pitää nyt huomenna vielä tarkistaa. Mietittiin jo isännän kanssa, että onkohan siinä jotain vikaa vai liekkö vika rouvissa? Huomennakin on uusinta siemmennyt Facetin jäljiltä ja isäntä meinasi laittaa jotain Suomipoikaa. 
Miksi minä pohdin sonni valintoja, kun en minä edes omista yhtään ainutta kantturaa? Mielenkiinnosta niitä on hauska seurata ja katsella minkälaisia jälkeläisiä kultakin sonnilta taloista sitten löytyy. Vaikka tuo suomenkarja on silti lähimpänä sydäntäni.
Olin tänään 'Mammalle' kuskina ja käytiin katselemassa helmiä. Ne ovat mulle ihan uusi tuttavuus. Ja onneksi ei ollut rahaa , muuten olisi voinut jotain tarttua mukaankin. Pitää käydä siellä vielä toistekin kunhan ensin antaa noiden ideoiden ensin muhia tuolla päässä. Voi olla, että jotain tulee vielä tehtyä pukinkonttiin.  Mamma lupasi opastaa sitten marraskuussa. Yhtään korunteko kurssia ei ollut vapaana ennen tammikuuta. Nyt vaan pitää päästää mielikuvitus lentoon. Onneksi siinäkin vain taivas on kattona ja...rahapussi.