Maanantai aamuna lähettiin jälleen matkaan ja istuttiin sitten taas pari päivää luennolla kylpylässä. Tällä kertaa Vaajakoskella. Ensimmäinen päivä kuunneltiin Lehmähavainnoista Joep Driessenin (hän ei siis ollut meille luennoimassa) oppeja. Luento oli kylä suoraan sanottuna suunnattu isännille ja emännille. Vaikea meidän lomittajien on niitä oppeja toteuttaa, vaikka ne hyviksi tiedämmekin. Taloissa kun on tehtävä 'talon tavoin tai talosta pois'-tyyliin. Tuntui jotenkin hullulle kuunnella, kun on monta vuotta opetettu, että hiehon (holstain) tulee olla poikiessaan kaksi vuotias. Niin nyt sen pitäisikin poikia 22-24 kk. Tosin samalla painotettiin sitä, että sen pitäisi olla siemennysiässä (13-15kk) elopainoltaan 370 kg ja poikiessaan 570kg. Painotettiin sitä, että päiväkasvun olisi oltava nykyistä suurempi. Näin saataisiin paremmin lypsäviä ja kestävämpiä lehmiä. Ja terveestä vasikasta tulee terveempi lehmä. Huh huh! Tuon ku menis jossain möläyttää niin johan taaskaan ei tarttis mennä töihin. Opit oli kyllä hyviä ja moni ne sisimmäsään varmaan tietääkin, mutta... Ei meillä ole juurikaan mahdollisuutta vaikuttaa ja siksi tuo tuntuu joskus niin turhauttavalle. Pikkuvasikan karsinassa pitäisi olla kuiviketta niin paljon, että kun sinne menee istumaan niin oma resi pitäisi sinne kuivikkeisiin (olki) peittyä. Olisihan se ihanaa laittaa sinne karsinaan sitä kuiviketta niin paljon, mutta...*Huokaus*
Ensimmäisen päivän liikunnallinen iltapäivä potkaisi sitten takasin jo samana iltana. Hartia- ja selkälihakset ottivat jostain niin itseensä (luultavasti siitä golfauksesta, kun sitä tuli harrastettua vähän enemmänkin), että vaikka käytiin vielä saunassa ja uimassa, oli seuraavana iltana jotkut liikkeet todella tuskallisia sitten kotona. Illalla meitä varten aukaistiin kylpylän Yökerhokin ja viritettiin karaokevehkeet. Paremminkin viritettyjä on tullut nähtyä. Senverran piti käydä kokeilemassa, että saattoi todeta äänen olevan todella komeasti tukossa. Edellisestä laulamisestakin on jo yli vuosi, niin mikäs ihme tuo oli. Joten yhteen rääkäisyyn jäi. Mutta plussalle kylpylä silti pääsi sillä nesteytysmäärällä (tyhjien lasien) 
Jotenkin ei ollut yhtään niin hauskaa kuin silloin Ikaalisissa. Ei vaan saanut sellaista fiilistä päälle mitenkään. Lopulta lakkasin edes yrittämästä. Lähinnä keskityin nyt sitten hymyilemään muiden tekemisille ja touhuille. Taas oli yksi mies joutunut tietämättään kauniinpaa sukupuolta edustavien metsästyksen kohteeksi. Mutta liukas oli saalis, nuolemaan jäivät näppejään. 
Joillekin ei riittänyt edes puoleen yöhön asti auki oleva baari, vaan keskustaan jyväskylään oli päästävä. Ihmeteltiin siinä työkaverin kanssa, että millä ihmeen energialla. Vaikka kyllä jos olis ollu toisenlaisessa vireessä ja enemmän rahaa, olis sitä itsekin voinut lähteä, Kämppäkaveri (oli muuten johtava) 'kotiutui' aamuyöllä klo 04:00. Sen voi sitten vaan arvata mitä se oli herätä klo 8 aamupalalle ja luennolle. Siinä vaiheessa kiitti että ei ollut sitä rahaa lähteä sinne kaupungille riekkumaan.
Toinen päivä tehtiin ryhmätöitä asiakaspalvelusta. Tuli siinä sitten mietittyä ohikulkiessa myös meidän pomojen jaksamisia. (Tämä tuli ihan muuten puheeksi, ei edes kuulunut oikeastaan aiheeseen.) Ja kuinka ollakaan taas kerran kirottua Melan nuukuutta ja ymmärtämättömyyttä rahan suhteen. Siis kun kaikki on kiinni rahasta. Monta hyvää ideaa tuli esille mutta... kaikki kaatui aina siihen, että ei ole rahaa toteuttaa niitä. Ja jos meidän pomot ei jaksa niin jossain vaiheessa se kaatuu meidän syliin ja jos me ei jakseta se menee bumerangina takaisin pomoille. Ja siinä sivussa rupeaa kärsimään sitten yrittäjienkin palvelu. Varsinainen oravanpyörä. Ja pian taas lääketehtaat rikastuu masennuslääkeillä lisää.
Iltapäivällä alkoi kotimatka. Perille päästyä vaihdoin suurinpiirtein vauhdissa omaan autoon ja huristeltiin sata kilometriä lisää. Ja niin oltiin sitten Miehen isoisän syntymäpäivillä. Yritä siinä nyt sitten olla pirteä ja keskustella sivistyneesti, kun väsytti ihan älyttömästi. Nojatuolista nouseminen tekikin sitten tenkkapoon ja sain pyytää Miestä apuun, että pääsin ylös. Ja kun lopulta päästiin lähtemään kotiin tuska löi hetkeksi hengityksen lukkoon autoon istuessa. Piti sitten oikein älähtää ääneen. Ja Mies luuli ensin vahingossa satuttaneensa minua, mutta ymmärsi sitten, että ne oli todellakin vain ne lihakset jotka olivat todellakin niin kipeät. Lupasi sitten pitää minua hyvin hellästi.
Kotona ennen nukkumaan menoa otin särkylääken ja lihaksia rentouttavan lääkeen niin aamulla oli jo huomattavasti helpompaa.
Tänään tuli käytyä Seinäjoella Käsityömessuilla, mutta siitä lisää huomenna. Nyt pitää lähteä nukkumaan. Hevimies haluaa nukkumapaikkansa.