Pohdimme kerran automatkalla miehemme kanssa mitkä olisivat navetan kolme kova K:ta.
Keskustelu lähti liikkelle kun kerroin Miehelle työkaverini olleen töissä navetassa jossa oli ollut lannanluonti käsin ja kannukone. Oli kuulema ollut suorastaa nostalginen tunnelma. Oli tuntunut kuin olisi mennyt ajassa 20 vuotta taaksepäin. Silloin tuo oli täysin arkipäivää. Toisin kuin nyt alkaa joka navetassa olla vähintään putkilypsykoneet ja automaattiset lannanpoisto välineet.
Niin ne kolme kovaa K:ta. Ehdotin että miten olis käsipaska, kannukone/käsinlypsy ja kylmäkaisa (allas jossa tonkat jäähdytetiin) Ja tuo on joskus ollu mulla arkipäivää. Sen lisäsk, että on täyspäiväisesti käyny lomittamassa. Sillon sitä oli nuori ja hullu. Nyttei oo enää ku hullu. Silloin sitä vielä luuli, että jaksa pyörittää oman navetan siinä lomittamisen sivussa. Olis sen ehkä jaksanukin jos olis saanu vähän edes apua, mutta ku ei saanu ku haukkumiset niin loppui se jaksaminen aikas lyheen. Ja nyt siitä väsymisestä on omalla tavallaan kiitollinen. Oppipahan siitäkin jotakin tästä elämästä.
Käsipaska. On yllättävää miten raskasta se lannanluonti onkaan käsipelissä. Joskus se luotiin ensin luorista talikolla kottikärriin ja sitten sillä vietiin lantalaan. Ja talvella jäisiä lankkuja sinne lantalan kasan huipulle. Se jos mikä vaati jo tasapainoa ja voimaa. Se kottikärri ei ollut mikään helppo lykättävä, kun se piti ahneuksissaan aina täyttää mahdollisimman täyteen jolloin se painoi ihan kiitettävästi. Ja kyllähän se aina joskus lipsahti tai hojaantui sinne lantakasaan ennekuin oli siellä kasan päässä. Se oli sitten kipattava siihen ja varottava ettei itsekin ollut siellä lantakasassa päällään. Helpompaa oli jos ei tarvinnut muutakuin heittää se lanta ovesta/luukusta ulos. Piti vaan muistaa silloin syksyllä, että yritti heittää sen lannan mahdollisimman kauas, että sai se vielä kevälläkin ulos ovesta. Ja monasti siltikin piti heittää keväällä talikolla kasaan jonnekin yläviistoon melkein taivasta hipoen. Kaikissa paikoissa kun ei ollut vehkeitä millä siirtää kasaa kauemmas lantaluukulta kesken talven.
Kannukone/käsilypsy. Käsinlypsyä ei juurikaan enää silloin ollu kun minä aloin lomittamaan, mutta kannukone oli monessa talossa. Käsinlypsyssä oikeastaan oli jotain hienoakin. Jos oli rauhallinen ja helppolypsynen lehmä niinkuin mun 'vanharouva'. Istui lehmän viereen jakkaralle ja nojasi päänsä vaan lehmän lämpöiseen kylkeen ja alkoi vetelemään maitoa utareesta sankoon joka oli siellä lehmän mahan alla. Kuunteli lehmän mahan murahtelua ja heinien kahinaa kun lehmä pisteli heinää poskeensa. Eikä siinä oikeastaan auttanut olla kiire mihinkään, koska silloin siitä ei sitten tullut yhtään mitään. Kannukonella jäi tämä käsityö pois, mutta usein siinä lehmän vieressä istuttiin. Teräksestä valmistettu 15-20 litran vetoinen 'sanko' kansineen jo tyhjänäkin painaa ihan mukavasti saati sitten kun se oli täynnä maitoa. Ja joskus niihin lypsinten letkuihin onnistui itsekin sotkeentumaan. Ja jos sattui olemaan kiukkuinen lehmä saattoi olla, että kesken lypsyn keräiltiin lypsimien lisäksi tykytin ja letkuja lähiympäristöstä. Käytiin huuhtelemassa kuumalla vedellä ja uudelleen lysylle. Muistan kun eräässäkin talossa oli kannu niin lommoilla ettei tainnut olla yhtään suoraa seinämää koko koneessa. Sen ku näki ensimmäisen kerran niin melkein nousi niskakarvat kauhusta pystyyn.
Kylmäkaisa/-kalle. Aikaa ennenkuin tilatankit tuli taloihin. Altaassa oli jäähdytyskoneisto joka piti veden kylmänä ja sinne sitten laskettiin maitotonkat jäähtymään.( Muista lapsuudesta senkin kun talvella ajettiin jäältä jäitä hevosella erilliseen hirsiseen 'jääkellari'-rakennukseen. Sinne ne jäät peiteltiin sahan puruilla. Ja sitten kesällä sieltä haettiin altaaseen.) Joillakin allas oli kokonaan lattiatason alapuolella, mutta jossakin se oli kokonaan rakennettu lattiasta ylöspäin. Tai jostain sieltä väliltä. Ja voin kertoa että täysinäinen 30-40 litran tonkan nostaminen altaaseen tai altaasta ei ollut mitenkään helppoa. Ei vain sen painon vaan myös pituuden takia. Varsinkin jos kylmäkaisa oli rakennettu kokonaan maanpäälle oli se meikäläiselle melkeinpä sanoisinko mahdotonta. Muistan kiivenneeni sinne ylös laidalle keikkumaaan ja sieltä kiskoneeni 40 litran tonkan pois altaasta. Jotenkin sen sitten sain alas ja vietyä maitokärryille ja maitolaiturille. 

Silloin oli nuo työturvallisuus asiatkin vähän toisenlaiset. Piti olla älliä mitä mitenkin teki ja mihin meni. Ei tulis muutamat asiat nykypäivänä kuuloonkan.

Se oli kovaa työtä silloin. Onhan se nytkin, mutta hiukan eri tavalla. Silloin ei ollut ihan kokoajan kauhea kiire niinkuin nyt tuntuu aina olevan. Silloin se oli kovaa ruumiillisesti nyt se on sitä henkisesti. Ja lehmiä on moninverroin enemmän navetassaan.