Kyllä se on ihmellistä, että vaikka on pikkujoulussa selvinpäin ja tulee suoraan juhlista kotia kiertämättä paikallisten ravintoloiden kautta niin silti on oksennusta kotona lattialla. Oli menaan koira oksentanut lattialle sinä aikana ku olin pois kotoo ihan vähän ennen ku tulin. Sitä se teettää ku suunnitelmat kusee kintuille. Tarkoitus oli tulla sieltä pois jo pari tuntia aiemmin, mutta kun ei vaan malttanut lähteä.
Pikkujoulut oli erään poikamiehen kotona jolla on iso maalaistalo ja siinä valtava vanhan aikainen tupa. Siellä oli todella hienoa. Ja oli vielä kutsunut meitä kestittämään oikein pitopalvelun ja kaikkee. Oli boolia, konjakkia ja viiniäkin. Ensin oli tarjolla kystä kyllä ja jälkiruokana kahvia ja torttuja, pulla ja pipareita. Ja sitten ohjelmaa.
Meillä oli ns. näytelmäleikkejä. Ensin jaettiin roolit esim. joku oli Kerttu-lehmä, navetan ovi, maitokannu, hiiri, kissa jne. Tarinan kertoja luki tarinaa ja kun tarinassa tuli kohta navetan ovi, pamautti ”navetan ovi” käsiään tai hiiri, ”hiiri”piipitti. Ja kun kaikki eläytyivät rooliinsa oli tuloksena nauruhermoja herisyttävä tapahtuma.
Lisäksi oli kynttilä viesti ja kilpailu ”kaksin taistelu”(oikeaa nimeä en tiedä) jossa piti syödä pullaa, juoda boolia ja yrittää sammuttaa vastustajan kynttilää ja varjella omaansa. Syödä ja juoda sai vain kun oma kynttilä paloi. Että voi jokin noin yksikertainen ja tyhmä olla hauskaa, mutta niin se vaan oli. Joku jo kehui yhdessä vaiheessa ettei enää jaksa nauraa. Ja kyllä se nauraminen tuntuikin mahalihaksissa.
Lisäksi meillä kävi Nuuttipukki. Nuuttipukki kuului nuutinpäivän aikoihin kierteleviin seurueisiin, jotka esiintyivät taloissa kestitystä – erityisesti viinaksia – vastaan. Koska nuutinpäivä oli pian joulun jälkeen, kerrottiin, että paha Nuutti vei joulun. Pukki on sarvekkaaksi ja pelottavan näköiseksi naamioitunut ja pukeutunut mies (meillä nainen ja ilman sarvia, muuta pelottavan näköinen kumminkin). Nuuttipukkeja kutsuttiin myös joulumuijiksi tai jouluämmiksi. Ja koska meillä pikkujouluissa sitä viinaa sitten oli ihan riittämiin Nuuttipukillekin jakoi se meille niin risuja, karkkia kuin lahjojakin. Leikkilaulatti meitä, eikä vienyt meiltä joulua mennessään. Vastapalkaksi oli Nuuttipukille oli ostettu Apteekkarin konjakki. Lääkeeks vanhalle. 
Puolilta öin sanottiin hyvästit isännälle ja melkein kaikki lähtivät kapakkaan jatkoille. Mua ei vaan jaksanut kiinnostaa. Maksaa nyt pääsymaksu parin tunnin takia. Ei kiitos.
Tänään on sitten lämmitetty taas taloa ja vietetty rauhallista päivää. Aamulla loikoiltiin koiran kanssa sängyssä tovi ja höpöteltiin. Ei kiire mihinkään, eikä tarvinnut ajatella muuta kuin itseen ja lapsia. Ja Kinkkua.
Kinkulle on suolavesi jäähtymässä, joten sekin on jo hoidotta. Kauhulla oli tänään ihan omat pikkujoulut kun aamulla ravistelin sille muovikassista sianpään puolikkaan pihaan. Kun sitten seuraavan kerran menin ulos ei siitä ollut missään jälkeäkään (ellei sitä ole jemmattu portaiden alle 'bunkkeriin') ja koira oli varsin tyytyväisen näköinen.
Nyt taidan avata viinipullon ja vain nauttia tästä rauhasta mikä täällä vallitsee, kun on lämmin ja kaikki tarvittavat hommat melkein tehty. Koira nukkuu maha täynnä ja kissat nauttii tulisijoista hohkaavasta lämmöstä.
Hyvää pikkujoulua vaan kaikille!!!