Eilen aamulla herätys oli klo 5, koska osa yksi joululahja oli senverran pahasti vaiheessa. Nimittäin Apelle menevistä sukista toisesta puuttui vielä jalkaterästä melkein 10 cm. Ja Miehen lahjat piti saada pakettiin sinä aikana kun se käy suorittamassa aamutyönsä. Oli vähän miettiminen, kun oli sirotellut ne ympäri taloa piiloon, ettei se vaan kaikkia löydä kerralla jos sattuu jotain löytämään. Ja tajusin yksiä lahjoja ottaessani, että nämä on nähty. Niiden paikka oli vaihtunut. Suurin osa oli kyllä pysynyt piilossa.
Mies tuli töistä vasta klo 8.30, vaikka on yleensä jo ennen seitsemää kotona. Oli tullut vähän viivästyksiä. Se pääsi sitten paketoimaan sanomalehdillä (meillä ei käytetä joululahjapaperia) ja iskemään niihin koristeet. Minä päättelin sukkia ja lämmitin taloa. Meinas tulla kiire ku syömään piti mennä 60km päähän puolen päivän maissa.
Koko aamun oli mitään puhumatta, kommunikointi tapahtui lähinnä puhelimen ja irkin välityksellä. Ensimmäisen kerran avasin suuni koko aamuna, kun isä soitti hyvän joulun toivotuksia.
Ruokailemaan ja kahville mentiin Miehen sukulaisiin. Toisessa talossa käytiin syömässä ja toisessa käytiin kahvilla. Vaatetta sai sitten niinku hiukan iskeä päälleen. Pakkasta oli lähelle -30ºC. Mulla oli kolmet pitkät housut ja t-paita ja kaks pitkähihaista paitaa päällä. Ja juuri ja juuri tarkenin, kun auto ei tuntunut lämpiävän ollenkaan. Pitäisi viritellä auton nokkaan pahvi niin vois auttaa asiaa. Ähky iski äkkiä, kun ei olut moneen päivään syönyt kipeen kurkun takia oikein mitään ja sitten söi raskasta jouluruokaa. Lautasellisen loppuvaiheessa myös kurkku rupesi ilmoittelemaan taas olemassa olostaan. Kommunikointi oli onneski muhun päin aika hiljaista, koska kaikki onneks tajus ettei mulla ääni juurikaan kulje. Kahvin jälkeen lähdettiin vielä ajelemaan 40km Anoppilaan.
Anoppilassa oli taas ruokapöytä katettuna. Tyydyin melkein pelkkään viiniin ja juustoihin. Paikalla oli vain toinen Miehen veljistä, toisen ollessa vaimonsa kanssa syömässä vaimon kotona luultavastikin. Apen isä ja appivanhemmat oli kyllä paikalla. Mies kävi saunassa minun jättäessä erinäisestä syystä se väliin. Olisi tietysti ollut ihanaa käydä saunassa, mutta sen jälkeen kylmässä autossa istuminen ei olisi ollut välttämättä ihan hyväksi. Apen käytyä isänsä (joka oli ottanut hetken saunassa lukua) kanssa saunassa seurasi lahjojen jako.
Mies oli ostanut itselleen lahjan jonka Anoppi oli sitten laittanut pakettiin. Saman oli tehnyt myös Appeni. Olinkin miettinyt mistä moinen tapa oli pesiytynyt. Ja se aiheuttaa minulle enemmän päänvaivaa kuin äkkiä uskoisi. Mitään kun ei voi ostaa silleen pikkuhiljaa, kun tämä menee ja ostaa sen itse itselleen. Monta kertaa on sitten pitänyt iskeä sille ns. ostorajoitus esim.” Nyt et sitten osta ennen joulua yhtään levyä.” Mutta sain kuitenkin sen yhdellä lahjallani sanottomaksi. Hieman se oli jo kotona lahjojen määrästä hämmentyneen oloinen. Ja jopa sukat jotka hikeä pukaten tein bambulangasta kelpasivat, vaikka ei villasukista tykkääkään. Ja on tämän päivää pitänyt niitä jalassaan. Ja kehui ettei niitä oikeastaan edes huomaa olevan jalassa. Lopulliseen kokeeseen ne joutuvat vasta varmaan uutena vuotena. Siis jos Mies menee kaverinsa mökille.
Mukaan saatiin lähtiessä lahjojen lisäsi vielä joitakin jouluruokia ja mehupulloja. Kantamuksia oli sitten ison lätkäkassin (sillä tuotiin kaikki lahjat kotoa Anoppilaan) lisäksi vielä pahvilaatikollinenkin. Mies kysyi toisinko minä laatikon, kun hän vie kassin autoon. Olin jo ottamassa laatikkoon kiinni kun Appi, joka katsoi vierestä meidän lähtöä tokaisi:”Poika sä käyt hakemassa kaksi kertaa. Etkä kannata kipeellä vaimollas.” Jotenkin ne sanat yllättivät ja lämmitti mieltä kuin mitkään joulutoivotukset ja lahjat. Tuli ihan oikeesti joulufiilis. Joskus elämä on vaan pienistä asioita kiinni.
Olin oikeastaan ennen joulua aika epävarma ja hermostunut, kun en tiennyt kuinka porukka suhtautuu niihin mun väsäämiin hartiahuiveihin, sukkiin ja lapasiin. Mikään niistä kun ei ollut mitenkään virheetön. Eikä mulla ollut mitenkään hirveästi rahaa laittaa joululahjoihin. Mutta porukka vaikutti olevan ihan mielissään niistä. Taas itseluottamus nousi sille tasolle, että osaan minä sittenkin tehdä jotain muutakin kuin navettatöitä. Tässä saakin sitten, kun ns. jälkitoimitettavat lahjat on tehty, miettiä mitä ensi vuonna tehdään lahjaksi kullekin. Pitääkin kirjoittaa johonkin itselle muistiin mitä kellekin teki tänä vuonna ettei tee samoja ensi vuonna. Paitsi sukkiahan tarvitaan aina, jos ei muualla niin hirvimetsällä. Ja eräs idea mikä oli tämän joulun osalle, mutta jäi toteuttamatta voi toteuttaa ensi vuonna. Ja sitä voi tehdä jo varastoon vaikka jo tänä vuonna. Tarvikkeita kyllä on yllin kyllin tekemiseen ja pakkaamiseen. Ja ne kyllä säilyy. 
Illalla kotona piti lämmittää taloa lisää, kun pakkanen paukkui edelleen kovissa lukemissa ja sisälämpötila oli päivän aikana pudonnut jo vähän turhan alas. Muuten aamu olisi ollut hyvin ankea.
Siinä taloa lämmittäessä piti ottaa vähän myös sisäistä villapaitaa. Kun saatiin takan ja hellan pellit kiinni hiippailtiin jatkamaan iltaa romanttisimmissa merkeissä joululahjaksi saamamme likööripullon kanssa ylös makuuhuoneeseen. Nukkumatti tuli kyllä hyvin aikaisin kylään aikaisesta ylösnoususta johtuen. Olitiin höyhensaarilla jo ennen yhtätoista.
Aamulla sitten kumpikin avasi silmänsä ensimmäisen kerran klo 8. Kumpikin meinasi ensin, että noustaan ylös, mutta kuinka ollakaan. Hetkeksi toisen kainaloon käpertyminen johti siihen, että nukahdettiinkin uudelleen. Heräsin vasta puoli yhdentoista aikaan kun Kauhu tuli vinkumaan ja tönimään. Pyysin hetkeksi viereen ja rapsuttelin sen kelliessä sitä rinnasta etutassujen välistä hiljaa, niin se rauhoittuu sitten siihen minun viereen. Siinä sitä sitten loikoiltiin vielä puolituntinen kaikki kolme sängyssä, ennenku lopulta oli noustava ylös ja lähdettävä alakertaan ruokkimaan itsensä ja 'lapset'. Ihana kiireetön aamu. 
Tulet takkaan ja hellaan. Joulun herkkuruokalahjat 'lapsille'. Piti oikein nauraa Soturiprinsessalle, kun se söi. Laitoin nimittäin Shebaa ja uusia raksuja kuppeihin. Ensin Soturiprinsessa söi Sheebaa, sitten otettiin muutamia raksuja. Ja sitten palattiin taas takasin Shebaan ja taas raksuihin. Se ahtoi itseensä ruokaa varmaan yhtä soittoa puolituntia. Hevimies tyytyi syömään lähinnä vain uusia raksuja. Kävi se sitten myöhemmin syömässä myös Shebaa, kun Soturiprinsessa lopulta malttoi lopettaa. Kumpikin kissa on maannut koko päivän reporankkana. Ja ainakin Hevimies on nähnyt jotain makoisia unia. On nimittäin taas pitänyt naukua unissaan maatessaan sohvan selkänojalla. Kauhu on saanut ruokansa sekaan maitoa jota se rakastaa. Ja ruoka annoskin on ollut vähän normaalia isompi.
Päivä on mennyt vain lähinnä ollessa ja katsellessa DVD:ltä tv-sarjaa Taisteluplaneetta Galacticaa, jonka sain joululahjaksi. Samalla on silti puikot heiluneet. Outoa kun ei ole enää sellaista painetta, kun ennen joulua. On tullut mussutetuksi vähän kaikenlaisia herkkujakin. 
Nyt pitää vielä tehdä huomiselle syntymäpäiväsankarille kakku: riisistä, kananmunasta, jauhelihasta, kinkusta ja lihaliemestä. Hyydytetään liivatteella ja koristellaan kissan kuivaraksuilla ja keitetyillä kananmunilla. Ja luulen, että Kauhu kiittää tekijää mahtavalla röyhtäisyllä tuon syömisen jälkeen.
Niin, että huomenna illalla (tai paremminki yöllä) pamahtaa arvontaan osallistuminen kiinni.