Käytiin sitten joulun alennusmyynnissä Keskisellä. Ja taisi olla sitten ensimmäinen ja viimeinen kerta kun ostan sisustus tavaraa Miehen ollessa mukana. Ostin neljään ikkunaan ensi jouluksi jouluverhokankaat 94€. Kankaat olivat 50% alennuksessa. Ja sain siitä kauheat jäkätykset. ”Meillähän jo on verhot... ja kissat vetää ne aina alas...miksi pitää olla uudet...” Jos ei olis ollut ääni niin painuksissa olisin kyllä tehnyt herralle selväksi muutaman asian sillä samalla sekunnilla. Mutta kun ei ole tapana korottaa ääntä yleisellä paikalla jätin sitten väliin. Mutta kun sama saarna jatkui vielä ruokapuolella kärähti pinna ja suljin suuni kokonaan. Ja päätin erään asian. Seuraavan kerran kun päätän ostaa jotain kivaa kotiin en taatusti ota herraan mukaan kauppaan, vaikka se olisi sohva jonka olen päättänyt ostaa. PISTE. Sillä on jostain syystä sellainen ajatusmaailma, että kaikki mitä se ostaa mun rahoilla itselleen on ihan ok, mutta se mitä minä ostan omilla rahoilla meidän yhteiseen kotiin, on rahan tuhlausta. Tämän suuntainen kärhämä ei ollut ensimmäinen kerta. Ja sitten yritäpäs selittää miehelle miten verhokangas eroaa tavallisesta vaatekankaasta.
Jätin moisen narinan takia sitten etsimättä itselleni uutta paitaa häihin. Pitää kehitellä vanhoista retkuista jotain päälle pantavaa. Jos anoppi ei tulis sinne häihin niin ei olisi mitään ongelmaa vaatteiden suhteen, mutta...Vaikka ihan sama se on mitä sen on väliä kun ei sille mun vaatteet kumminkaan kelpaa, kun mun vaatteet ei oo mitään naisellisia kukkakiemuroita. Ja koska on talvi en varmaan edes harkitse mitään hametta, varsinkaan tässä terveyden tilassa. Mutta ostin silti jotain jonka takia anoppi saa repiä peliverkkarinsa ihan rauhassa. Ostin itselleni nilkkuribootsit. Ja niihin villapohjalliset. En edes ole varma monennetko bootsit ne minulla on. Ne vain jotenkin sopii mun jalkaani kuin nenä päähän. En rupea puljaamaan monien kenkien kanssa. Bootsit käy niin ulos kuin sisällekin. Ja on mielestäni pitkien suorien housujen kanssa ihan siistit, vaikkakaan ei ihan naiselliset. Ja mieskin laittaa bootsit. Anopin kauhistukseksi.
Kauhu oli tyytyväinen kakkuunsa ja tänään sai vielä lahjaksi sellaisen pehmofasaanin jokä 'tööttää', kun sitä puree. Aamulla se suoritti vaativan velvollisuuden valitsemalla lattialle heitetyistä kolmesta paperipalloista yhden. Päätimme Kauhun kanssa, että koska osallistuja määrä oli näin pieni, että kaikki saavat jotain. Mutta siis se joka saa pää palkinnon *fanfaari...* TÖTTÖRÖÖ...!!! TUA!!!
Onnea voittajalle. Hetken voitte joutua odottamaan palkintoja, mutta hyvää kannattaa odottaa. Otan sitten yhteyttä tarkemmin kun saan palkinnot kasaan.
Mut nyt pitää mennä tutkii saisko tästä mestasta kakkukahvit aikaiseksi. Heippa.