Niin se sitten taas vuosi vaihtui. Kauhealla rätinällä ja paukkeella. Meillä ei nuo 'lapset' paljon moisesta piitanneet ku ensimmäisen tunnin ensin vähän ihmeissään kuuntelivat. Vaikkei alkoholilla ollutkaan osuutta asiaan. (Join kaksi siideriä saunan jälkeen.) Oksensin uuden vuoden vaihdon kunnoaksi. Iltapalaa syödessä sain yskän puuska, vetäisin safkaa henkeen ja muuta ei sitten tarvittukaan. Meni yöpuku pyykkiin. Hemmetin räkätauti. 
Aikaisin kutsui sänky meikäläistäkin. Vanhaksi kai sitä on jo tullut. Koska me oltiin Kauhun kaks, oli meillä siis käytettävissä koko iso sänky. Aamulla heräsin pisuhätään seitsemältä, mutta eihän sentään silloin ylös nousta vielä vapaapäivänä. Kauhu oikein näytti silloin miten ihanaa on ku pääsee joskus sänkyyn mamman kaa. Ihan piti se ääneen kertoa kaikki tassut taivasta kohti pää tyynyllä.  Ja lattialle ei voinu mennä vaikka tuli kuuma. Vaan piti läähättää niin että koko sänky hytkyi. Nauraa piti höpsölle. Lopulta sanoin että nukutaan vielä, ku on vapaapäivä eikä oo kukaan kiskomassa hereille. Ja niin me sitten vielä nukuttiin muutama tunti.
Nukkuessa ratkaisin ongelman, siitä minkälaiset sukat laitan häihin, kun nilkkureissa on kuitenkin sen verran lyhyet varret, että sieltä voi joskus sukka vilahtaa housunlahkeen alta. Kudon siis mustat sukat itselleni. Unessa menin Novitan myymälästä sukkalankoja jo ostamaan kun heräsin. Ja muistin samantien ettei mulla todellakaan ollut mustaa lankaa kotona. Siis maanantai aamuna pitää heti lähteä sukkalankaa hakemaan ja rueta kutomaan niin kerkiää kutoa lauantaihin mennessä itselleen juhlasukat. Suutarin lapsella ku ei ollu niitä kenkiä. Näin tuli sekin ongelma ratkaistua ennenkuin kerkesin sitä oikein edes pohtimaan. Kyllä nukkuminen kannattaa aina. Sitä minä en tiedä mitä mä siellä kaivoksessa tein opintoretkellä ennen sinne myymälään menoa.
Tänään saan olla ihan just niiku itte tykkään. Syödä jos on nälkä mitä itte haluun ja koska haluun. Saan tehdä asioita tai olla tekemättä. Paitsi tietty pitää nuo 'lapset' huoltaa ja linnuille viedä ruokaa ku niiden ruokkimisen on aloittanut. Koko päivä on mennyt hiippaillessa yöpaitasillaan villatakki ja -sukat jalassa tukka sekaisin. Silti on tullut neulottua muutama kierros huivia, alotettua 'harjoitussukat' uudella pitsikuviolla (jota en uskonut koskaan osaavani kun joskus valmiit sukat näin) ja aloitettua Apen toinen kämmenkä kun toinen tuli takaisin koesovitukselta. Apella ku on sellaiset karhun kourat että ne silleen pikkusen tavallista isommat kourat. Ja takkaankin on taas tulet tehty eli talokin on lämpiämässä. Minnekkään en ole menossa enkä ketään odota kylään niin että mikäpä on ollessa. Ja lukiessa toisella silmällä blogeja samalla kun neuloo. Mitä nyt välillä tupsahtaa melkein 40kg karvaista kaveria tietokoneen eteen ja syliin. Tai kissat huomauttaa, että 'tää raksu oli paha' ja sylkee sen baaritiskiltä suoraan sen näppäimistölle tai näytölle. Ei siis ihme että joskus kirjoituksesta tuppaantuu jäämään pisteet ja pilkut pois ku niitä on jo valmiiksi näytöllä.
Jos sitä ny vaikka keskittyis taas tuon neulomuksen pariin. Ja jos viitsii etsiä joku elokuva katsottavaks tai sukeltaa takaisin blogien hauskaan maailmaan (jos mahalihakset vielä kestää nauramista) kerrankin saa rauhassa räkättää ääneen.