”Vm-xx, museorekisterissä, maasturi, diesel, pärjää huonommissakin olosuhteissa, pientä pintavikaa, ripustus roikku, kori levennee, alkuperäiset varaosat, kiihtyvyys 0-100 parissa sekunnissa, vääntömomenttia löytyy, ollut monella ja monessa mukana ja huoltokirja hukassa”
”Vm-xx, farmari, diesel, paljon ajettu, helmat kukkii, yhdellä omistajalla, täydellinen huoltokirja, pientä vuotoa silloin tällöin, kiihtyvyys 0-100 n15 sekunttia, käytetty tarvikeosia”
Mielenkiintoisia määritelmiä. Onko kyseessä siis auto vai jotain ihan muuta? Toinen voisi olla oikeasti autoni myynti-ilmoitus joka ei tosin ole myynnissä. Olen jostain syystä kiintynyt siihen rakkineeseen suorastaan liikaa. Se kun ei ole vielä koskaan jättänyt keskelle pimeää korpitaivalta. Vaan on joko hajonnut heti lähtiessä tai sitten perillä. Ja lisäksi se mokoma uskoo puhetta, vaikkei sitä usko muut kuin ne jotka ovat joskus olleet kyydissä, kuulleet ja nähneet. Sitä paitsi sekin on nainen, vuotaa silloin tällöin punaisia pisaroita alleen.
Mies rupesi sunnuntaiaamuna leikillään kertoilemaan millainen vaihtoilmoitus musta pitäisi laittaa. Joku olisi moisesta saattanut loukkaantuakin, mutta minä nauroin ja löin lisää bensaa liekkeihin. Tuollaiset pienet pilapuheet vain piristävät. Kaikki eivät vain osaa nauraa itselleen. Joskus se että ei osaa nauraa itselleen on naurettavaa. Kun oppii häviämään pelissä ja nauramaan itselleen on elämäkin huomattavasti helpompaa. Kuitenkin pitää säilyttää tietty itsekunnioitus. Olen tässä nyt katsellut ja kuunnellut nettipelaamista ja skypettämistä ja välillä en tiedä itkisinkö vai naurausinko tuolle porukalle. Muille on kiva tehdä kiusaa, mut voi jee kun se sattuu omalle kohdalle. 
Kylläpäs nyt meinasi mennä taas syvälliseksi pohdinnaksi. Jospas lopettaisin ja hiipisin nukkumaan ja keskustelisin huomenna autoni kanssa missä huoltoasemalla käydään ruokailemassa ja mistä kaupasta haen meidän muulle perheelle ruokaa. Ensin pitää ruokkia nuo pienet karvajalat.

Hyvää yötä !!!