Luin joku aika sitten eräästä blogista melkein vuosi sitten tehtyjä mielenkiintoisia keskusteluja joidenkin toimittajakin havaitua että meinaa 'naapuri' hiipiä ihan vaivihkaa takaovesta sisään. Onko tämä tulevaisuudessa uhka vai ei, sen aika näyttää.
Jäin kuitenkin hiljaa yksikseni miettimään mitä jos...tulisi 'iso tappelu'? Suomi kun näyttää tapellen vähän väliä jonkun kaa tai sitten keskenään. Kuinka siitä selvittäisiin? Miten se käytäisiin? Olisiko täällä enää sen jälkeen ketään?
Isoja kysymyksiä naisen pohdittavaksi, joka ei ole armeijaa käynyt eikä tiedä juuri tuon taivaallista tämän maan puolustuksesta. 'Kotijoukkoja' on sen verran, että tuossa seinällä roikkuu kuitenkin semmoinen torrakko, että kyllä sillä rotista henkilähtee tarvittaessa. Eikä tuo alapuolella oleva 'rambo' ole mikään mitätön tikku jos pitäis tehdä 'sisilialainen kravaatti'. Molemmat omistaa kirjoittaja ja osaa varmasti myös käyttää tarvittaessa, toivottavasti ei koskaan tarvitse. Joten tämä puoli oli sitten tässä.
Leikitäänpäs ajatuksella, että tuliskin se rähinä. Kuinka riittäisi nykypäivänä ruoka ja vaatteet yms. Kaikki teollisuus on melkein lopetettu tai siirretty ulkomaille. Luuleko ihmiset oikeesti, että ei täällä ole hätäpäivää. Kyllä sieltä ulkomailta tavara liikkuu. Liikkuuko? Vois olla aika heikkoo. Ensimmäisinähän huoltoreitit olisi vaarassa. Ja junarataverkostohan on tuhannen päreinä. Monesta kohtaa poikki ja osa purettukin. Vois olla, että olis hidasta. Autojen polttoainehan menisi taatusti säännöstelyyn. Eli yksityisautoilu olis varmaan pian hiljaista. Joten tavaroiden liikkuminen hidastuisi huomattavasti. Ja sähköön tulisi monia katkoksia syystä tai toisesta. Hei hei vaan, tietokoneet ja kännykät  
Moniko tulisi toimeen nykypäivänä, jos kaikki menisi 'kortille' ja pitäisi keksiä miten tulla toimeen ilman ulkomaita tulevaa apua noin pääsääntöisesti? Onhan sitä apua yleensä aina sieltä kriisitilanteissa saatu. Kyllä siinä lujaa mietittäisiin miten vaatettaa porukka joka paikassa. Kyllä nousisi taas lampaat, pellava ja kudonta arvoon arvaamattomaan. Kaivettaisiin rukki, värttinöitä, kangaspuita, ompelukoneita (niitä poljettavia), puikkoja, virkkuukoukkuja ja neuloja esille. Ainakin jos yhtään pitemmälle osattaisiin ajatella. Siinä ajatuksia vaatepuolesta.
Ja miettiä pitäisi millä tämän maan karjapuolikin sitten ruokittaisiin, koska viljan saantia varmasti rajotettaisiin. Ja lypsääkin pitäisi ilman sähköä. Siinä olis 'muutamalle' ihmiselle hommaa enneku olis satapäinen karja käsinlypsetty. Entäs suuret sikalat ja kanalat joiden ilmanvaihto pyörii nykyisin täysin sähköllä. Ja niissä ei ole juuri ikkunoitakaan joita nyt ainakaan auki saisi. Pienkanaloilla ei ihan heti hätä tulisi. Ajatus 'elukat teuraaks', jolloin niistä saisi ruokaa olisi pitemmän päälle huono idea. Vähentämään paikotellen tai jakamaan karjaa pienempiin osiin olis ehkä pitempiaikainen ratkaisu. Aina sitä parille lehmälle ruuat kerää vaikka pellonpientareilta talveksi, mutta 20 onkin jo ihan eri juttu. 
Hevosista osa joutuisi varmaan vielä tänä päivänäkin töihin pellolle tai huoltojoukkoihin. Se kun pääsee sinne minne koneilla ei ole asiaa.
Sen voin sanoa siinä olisi monella akalla opetteleminen miten perunat keitetään ja kastike tehdään. Ja jo ensinnäkin miten saadaan hellan tai uuniin tulet. Pitäis olla nyt tarkkana ettei ne vanhat taidot pääsisi katoamaan täysin niitä voi vaikka vielä joskus tarvita. Voin, perunajauhojen, villa- ja pellavalankojen teot ovat oikestaan arvokkaita taitoja joita pitäisi arvostaa jo nyt, eikä sitten kun on hätä.

Näihin sanoihn ja aatoksiin jätän teidät ja lähden pesemään kastikepannun pohjaa joka paloi, kun unohduin ajatuksiini.Toivottavasti ei koskaan tulis enää sotaa.