Perskele! Olis pitäny pitää toissa päivänä päänsä ja tehdä ne lumityöt loppuun. Mutta kun toinen käskee sisälle ja lupaa tehdä loput, niin oletin sen myös ne tekevän. Jotenkin en kuitenkaan mitenkään yllättynyt. Kun aamulla klo 5 lähdin Kauhun kaa lenkille, että lumikola oli niillä sijoillaan mihin olin sen viimeksi jättänyt ja alue jonka olin jättänyt kolaamatta oli edelleen koskemattomana. Ja taivaalta tuli lunta taivaan täydeltä. Lenkki jäi lyhyeen, kun lähdettiin liikkeelle niin kolaamattomalla alueella oli jo nilkkoihin asti lunta. Lenkin jälkeen otin kolan räpylöihin ja aloin lykkiä. Ongelmaksi muodostui lähinnä se että penkat alkaa olla jo nii korkeat että meikäläisellä loppuu pituus ja voimavarat tuupata sinne penkan päälle. Kauhu oli isona apuna tamppaamassa ja kaivaessaan lunta penkalla ja siirtäessä sitä kauemmas. Tosin muutaman kerran lumi siirtyi vähän vääräänkin suuntaan, mutta mitäs pienistä kun tarkoitus oli hyvä. Leskimies teki traktorilla auratessaan onneksi yhden sellaisen piston tuonne kasvimaan suuntaan, että sinne voi kuljettaa osan lumesta. Kahden tunnin riehumisen ja yhden turvalleen menon jälkeen oli akalla hiukset ja takin kaulus märät sekä lunta täynnä ja paidan edusta märkä ja 'takki tyhjä'. Mutta kyllä oli parkkipaikkakin ja 'kanalaan' menevä polkukin aukaistu. Pihapolut jäi vielä aukaisematta mutta ne saa odottaa huomiseen. Olin meinaan pikkusen väsyksissä kun lopetin, mutta niin oli Kauhukin. Ja en muista koska olisin ollut niin luminen kun tulin sisälle. Lunta ja jäätä tippui hiuksista niinkuin olisin pyörittänyt päätäni minäkin siellä lumipenkassa. Ei, en sentään sukeltanut penkkaan vaikka jalat alta karkasikin yhden kerran, kun lykkäsin lunta yhden penkan päälle. Ne vaan luisti alta, kun lumikola lakkasi liikkumasta eteenpäin. Tumps! Ja olin rähmälläni maassa. Kauhu tuli oitis katsomaan;” Mitä sä äiti siellä maassa teet?” Ja sitten tulikin ongelmaksi miten päästä ylös, kun ei ollut mistä olisi ottanut tukea. Lopulta sain Kauhusta sen verran tukea, että pääsin ylös.

Sisälle päästyäni ja ruokittuani lapset soitin Miehelle joko se on päässyt töissä, että tulis viemään minut kauppaan. Se lupas käydä kaupassa tullessaan. Ja, kun se tuli se toi vielä aamupalankin tullessaan. Ja tarjoili sen mulle.

Aamupäivällä posti toi mulle kirjeen (oli varmaan tullut jo eilen) Vilukissiltä, jossa oli haastelahja, pellavaisen pesukintaan ja Miehelle CDON:sta läjän yhden televisiosarjan DVD:tä. Taas saadaan katsoa sarjaa ja kutoa huivia (kun nyt sais sen pian valmiiks) ja sukkia. Tuota pesukinnasta olen nuuskinut, silitellyt, tutkinut ja ihaillut. Mutta en ole vieläkään hennonut purkaa pakkausestaan (on se pois sentään jo kirjekuoresta). Sen pakkauskin on jotenkin niin yksinkertaisen kaunis ilman suurempia klumeluureja (olipas vaikee sana).

Kävimme muuten lauantai iltana elokuvissa. Sadan kilometrin päässä yönäytöksessä katsomassa ( K-18) Machete. Pidän toiminta elokuvista ja vaikka täälläkin on elokuvateatteri on se silti hienoa mennä silloin tällöin oikein kunnon elokuvateatteriin. Se oli viimeinen näytös ja lauantaina, joten porukkaa ei ollut kuin 28 henkeä kaikkiaa. Ja kahta vähemmän olisi saanut olla. Nämä kaksi jätkää istuivat viiden hengen seurueena perimmäisessä nurkassa ja koko seurue joi omista pulloista. Kaksi kertaa nämä kaksi könysivät meidän ohi edestakaisin. Liekkö kalja kusettanut vai ollut huono olo, mutta meidän elokuvanautinnon he kyllä pilasivat. Kyllä ryyppääminen ja elokuvissa käynti pitäisi suorittaa eri paikassa eri aikaan. Ja vaikka samana iltana, mutta se elokuva mieluimmin ensin ja juominen sitten tai ainakin niin ettei häiritse muita katsojia. Olis ollu machetella töitä.

Mene nyt katsomaan joko pian saan myslileivän pois uunista ja pääsen herkuttelemaan tuoreella leivällä pitkästä aikaa.