Lähti lentoon enkeli hellä taivaan,
tuli luokse väsyneen, sairaan.
Kosketti hiljaa posken nukkaa,
silitti hellästi hopeista tukkaa.
Nosti siivilleen hänet armaan,
vei turvaan paikkaan tähtien taa.
Luokse Jumalan kaikkivaltiaan.

Tuli suunnitelman muutos ihan toisalta taholta kun odotin. Tai toisaalta tämäkin oli jo eilisestä asti odotettavissa, kun sairaalasta soitettiin äidin (biologisen) olevan huonossa kunnossa. Veli sitten soitti, että äiti oli kuollut viime yönä. Nyt on sitten toinenkin äiti poissa. Keltäs nyt kysytään neuvoa jos joku asia ei selviä? Onneksi on vielä toinen isä (kasvattiisä) elossa. Hautajaiset on viikon päästä ja silloin näen ensimmäistä kertaa siskopuoleni ja hänen perheensä. Ja taas muitakin aitoja sukulaisia joita ei sitten näekään muualla kuin hautajaisissa.
Painun nyt nukkumaan, päivä on ollut sen verran raskas.