Kyllä, kesä on tulossa. Olen herännyt 'talvihorroksesta'. Siivousvimma rupesi pääsiäisenä kutittelemaan ja tänään se iski jo kunnolla. Väkisin nukuin aamu klo 9 asti. (Eilen nukuin helposti iltapäivän puolelle, kerrankin sain nukkua rauhassa väsymyksen pois.) Tosin, kun kämppä on niinkui opiskelijapoikien, niin ei sen siivoominen todellakaan käy käden käänteessä, mutta pikkuhiljaa pikkuhiljaa. Hommaa helpottaa myös huomattavasti se että Mies on päivätuurissa joten saan tehdä hommia siihen tahtiin ja siinä järjestyksessä, kuin itselleni parhaaksi näen. Oli tarkoitus käydä viemässä pestyt, etiketit poistettuna ja klipsuista vapautettuna kissanruokapurkit kierrätyslaatikkoon kaupungille. Ja samalla ajattelin kiikuttaa sanomalehtien liitteistä sekä aikakauslehdistä täyttyneen rehusäkin myös keräyslaatikkoon, mutta haaveeks jäi. Ei yksinkertaisesti olisi mahtunut autoon, kun miehen reissutavarat oli vielä autossa. Joten nostin kissanruokapurkit vaan autokatokseen suojaan ja luovuin samalla ajatuksesta käydä kaupassa. Mies lupasi kyllä äsken kiikuttaa lehtisäkin aamulla mennessään, mutta saa nyt nähdä miten käy. Huomenna mun on joka tapauksessa käytävä kaupassa joten siinähän ne menee tietty samalla, mutta lupaus on mielestäni lupaus.
Aamulla en enstöikseni vienytkään kissoja ulos, kun nousin ylös ja voitte uskoa, että meillä kävi naukuminen. Aamulla tuuli vielä sen verran kylmästi, että päätin viedä ne ulos vasta myöhemmin. Parin lentävän tyhjän muovisen mehupullon jälkeen ne uskoivat ettei naukuminen ja oven raapiminen tuota haluttua tulosta. Iltapäivällä kun sitten otin pannat ovensuussa olevasta 'lemmikkinaulakosta' (jonka sisällöstä voisi luulla, että meillä on vähintään kolme koiraa ja kuus kissaa) ja kilisytin niitä samalla kutsuen niin ei tarvinnut kahta kertaa kutsua. Tosin innokkuus laantui sitten ku portaalle päästiin. Oltiin menossa ihan eri suuntaan kuin mihin mulla oli tarkoitus. Soittelin rakkaalle Apellenikin ja sovittiin, että hän tulee joku päivä poikkeemaan ja fiksumpana kertoo miten kissatarha on viisain tuohon talon päähän toteuttaa ja ja mitä tarttee hankkia. Tarhan kooksi tulis n. 6x3m ja korkeuttakin varmaan lähelle 2m, 36m³. Luulis kahdelle kissalle olevan riittävän kokoinen. Käynti tarhaan ikkunasta ja lisäks lukollinen ovi tarhaan ettei kukaan ohikulkija saa päähänsä käydä avaamassa ovea kun kissat ovat siellä ja päästämässä niitä karkuun. Miten niin olen epäluulonen ihmisiä kohtaan? 
Lisäsi järjestelin Apelleni muutakin 'puuhastelua' jos aika käy pitkäksi. Tilasin lämpöeristetyn kompostorin tämän nykyisen lisäksi. Niin saa siinä sitten biojätteet rauhassa muhia yhdessä kompostorissa kun toista täyttelee. Tietysti olis voitu ostaa kompostori valmiina kaupasta, mutta se niiden hinta on aikas suolainen näin pienituloiselle. Ja kun Appi sanoi, että siltä löytyisi varmaan suurin osa tarvikkeita jäänteinä remontista joita vois hyödyntää olis silloin hyöty molemmin puolinen. Ja vielä kun se vielä jossain vaiheessa tekee mulle ne pari puulaatikkoa. (Mitkähän ne niiden mitat pitikään olla?) Pitääpä muistaa mitata taas joku päivä. Olen ne jo ainakin kerran mitannut, mutta taas autuaallisesti unohtanut, homespää.
Olin muuten vähällä unohtaa ottaa illaksi suunnitellut possun palat sulamaan joista sitten nuijin luuvitosella jonkinlaisia pihviä ja ravistelin päälle aromisuolaa ja sivelin Poppamiehen Savuchiliä. Jos Vilukissi kuivattelee balleriinojaan kuivauskaapissa niin minä sitten sulattelin lihoja siellä (siis omassa kuivauskaapissa, en Vilukissin kaapissa). Oli pakko nostaa kuivauskaappiin sulamaan, pois pienen mustan riiviön tassujen ja hampaiden ulottumattomiin. Ne kun jo kerran sain pelastettua, kun Soturiprinsessa meinas, että ”Nää on mulle sopivaa ruokaa” ja nappasi keittössä pakastimen päällä olleen toisen lihapussin. Pahaksi onnekseen satui kippo jossa pussi oli sulamassa tulemaan mukana ja tipahtamaan lattialle jolloin hyökkäsin katsomaan mikä kolisi. Ja näin hyvin syyllisen näköisen kissan lattialla lihapussiin vieressä. Kyllä tiesi kissa olleensa pahanteossa, oli meinaan senverran mahan alus jalkoja täynnä, kun kirosin. Lihalle ei käynyt kuinkaan, pussissa ei ollut edes hampaan tekemiä reikiä. Piti hetken aikaa miettiä mihinkä saan ne lihat jatkamaan sulamistaan niin etteivät joudu parempiin suihin ennen kuin edes kerkiävät sulaa. Ja silloin jostakin harmaiden aivosolujen kätköissä säkenöi: KUIVAUSKAAPPI. Sinne ne ei taatusti pääse, ainakaan niin etten minä kuule. 
Mies toi vielä tullessaan kaupasta Poppaneroa, chilimakkara. Ostin niitä silloin, kun kävin 'säästämässä' Keskisellä pari paketillista ja nyt sitä sitten oli löytynyt täältäkin kaupasta.
Illalla T.N. tuli käymään ja miehet nostivat meidän kaasugrillin ulos talvivarastosta. Ja suorittivat tämän kevään ensimmäisen grillauksen. Hyvää oli. Paitsi että ne chilimakkarat olivat minun makuuni ihan turhan tulisia. Grilliruoka ei mielestäni tarvitse olla maustettu mitenkään hirveän tulisesti. Se on sitten erikseen jos laitetaan tulista ruokaa, mutta ei sitäkään aina tarvitse olla. Pihvit eivät olleet lainkaan tulisia Savuchilistä huolimatta. Johtui ehkä siitä ettei ne kerenneeet missään marinadissa likoomaan vaan joutuivat melkein samantien grilliin. Jotain hyötyä siis tuosta harvapäisyydestäkin.
Annelin blogista luin hänen tehneen poncoon raidallista helmineuletta. Ja olen nyt miettinyt pääni puhki miten sitä tehdään. Voiko joku kertoa vähän tarkemmin? Minun aivosolujen toiminta on nyt jostain syystä vähän jumissa.  Enkä tullut sitten asiaa anneliltakaan kysyneeksi kun unenpöpperössä poncoa kuolasin.