On jotenkin mennyt nukkumarytmi taas aivan sekaisin. Miehellä se on vielä pahemmin sekaisin kuin mulla. Se on jo puoli viikkoo nukkunu päivät ja valvonu yöt.

Ensin oltiin mökillä siellä mökillä saunomassa ja euroviisuilemassa. Seuraava ilta meni sujuvasti tuon lätkän parissa ja eilen illalla käytiin Anoppilassa katsomassa katsomassa oikein televisiosta Leijonien voitonjuhlaa. Mies otti siinä muutaman Talvisota-paukan, kun katseltiin. Ja kotimatkalla hörppi sitten eväspullosta. Mulla rupesi v-käyrä nousemaan kuin vaivihkaa kotimatkalla ja samaan tahtiin alkoi kaasujalka painua kohti lattiaa. Sen verran tultiin yhdessa kohdassa jo ylinopeutta huomaamattani, että ei olis enää pelkillä sakoilla selvitty jos poliisit olis sattunu olee tutkalla. Se hyvä puoli tuossa Miehen maistelussa on ettei se silloin seuraa nopeusmittaria ja ole kokoajan 'jarruna'. Ei ole yks eikä kaks kertaa ku olen saanut kuulla jopa norminopeutta ajaessa, että 'ei meillä mihinkään kiire ole'. Itte se ajaa aina alinopeutta ja mulla meinaa mennä hermo ku oon kyydis, jos ei satu olee käsityö mukanan.

En viitsinyt pilata Miehen nykyisin suht harvoin tapahtuvaa 'pääntyhjäistä' kovin pahalla kiukuttelulla. Vaan päätin kömpiä yläkertaan nukkumaan ja jättää Miehen ryyppäämään rauhassa alakertaan. Kivahdin vain kerran kun meinas vallan käydä iholle liian kanssa. Jatkuva öiden valvominen ei todellakaan sovi mulle, vaan tulen väsymyksen takia kiukkuiseksi. Ja pian ei ole kellään hyvä olla.

Ei sitä enää jaksa valvoa yö yön perään niinkuin silloin kun oli nuori ja villi. Silloin pärjäsi muutataman tunnin yöunilla pitkiä aikoja. Tosin jossain vaiheessa oli sitten aina pakko ottaa ja nukkua ne univelat poiskin. Muistan kun joskus 18 v olin valvonut aivan liikaa ja nukkunut liian vähän, kun roppa alkoi potkia vastaan ja huomautella, että pitäis likka nukkua. Mutta ku ei kerennyt, kun piti 'elää' ja mennä.

Oli lähtenyt kylälle kotoa kapakkaan autolla tapaamaan tuttuja. Olin siis selvin päin. Kapakassa illan mittaan olo muuttui niinkuin olisin juopunut, vaikka en tippaakaan alkoholia ollut nauttinut. Kun sitten puolen yön maissa (siihen aikaan kapakkaan mentiin illalla kahdeksalta ja kapakka meni kiinni klo 0:30) olin lähdössä kotia tuli kyytiini silloinen 'poikakaverini'. Vein hänet samalla reissulla kotiinsa. Ei tarvinnut kummoista mutkaa heittää. No, se mutkan heittämiseen vierähti sitten muutama tunti. Kun sitten vihdoin viimein jatkoin matkaa, tuntui kuin olisin ajanut yli 100km/h vaikka mittari näytti 40 km/h ja allekin. Seuraavaksi päiväksi oli sovittu naapurin likan P:n kanssa, että lähdetään kaupunkiin (melkein 100km päähän) humputtelemaan, joten yöunet jäi sillonkin muutamaan tuntiin. Se oli elämäni kurjin kaupunkireissu. Eihän me maalaiset uskallettu keskustaan asti ajaa, vaan auto jätettiin laitakaupungille ja käveltiin siitä n. 2km keskustaan. Oli kuuma kesäpäivä ja mulla aivan kauhee olo. Kokoajan tuntui, että oksennan ihan just. Ei tullut mielenkään että reissua olis voinut siirtää. Kun kerran oli sovittu, että mennään ja kotoakin lupa saatu, niin pakkohan se oli mennä. Onneksi P:llä oli ajokortti ja se ajoi ettei mun tarvinnut ajaa kuin naapuriin ja sieltä taas kotia. Ja kun autoa en olisi saanut luovuttaa kenenkään muun ajettavksi. Enkä kyllä minäkään ajaa kenenkään muun autoa. Juupa juu. Enhän minä, mutta se on jo toinen tarina se.

Tuon reissun jälkeen korjasin univelan hyvin nopsaan. Taisin mennä heti kotiin päästyäni melkein suorilta nukkumaan. Ja nukkua seuraavaan aamuun.

Nykyisin ei enää ihan noin hirveisiin valvomisiin tule sorruttua, mutta joskus kuitenkin vähän liian paljon siirtyy nukkumaan meneminen ja kun aamulla on kuitenkin noustava aikaisin meinaa sitten tuota univelkaa päästä kertymään. Nyt sentään voi nukkua päikkärit silloin kun siltä tuntuu ja muuten ehtii. Joskus ei sitäkään voinut tehdä kuin salaa. Ei se ollut yks tai kaks kertaa ku olen talvellakin autolla ajanut jonnekin syrjäiselle metsätielle ja nukkunut tunnin tirsat sitten autossa, kun Isännän vanhemmat luulivat minun olevan kylillä asioilla. Tein silloin jo näitä lomittajan hommia ja hoidin kotona muutamaa lehmää ja lammasta. Ja päivällä nukkuminen oli laiskuutta. Eipä siis ihme, että voimat loppui. Onneksi tuli avoero ja myytyäni niin lampaat kuin lehmätkin karistin talon tomut helmoistani ja lähdin. Nukuin silloin kolme vuorokautta melkein putkeen, mitä nyt kävin vessassa ja kerran syömässä välillä. Isännällä oli ollut viimeisen reilun ½ vuoden ajan toinen nainen jonka kanssa on nykyisin. Toivottavasti ovat onnellisia.