Eilen sain aikaiseksi laittaa osan orvokeistani rapuilla oleviin parvekelaatikoihin tai paremminkin toiseen. Toinen laatikko oli rikki, mutta uuteen pitääkin vielä tehdä pohjaan reikiä ja ne on vielä tekemättä. Lisäksi istutin talosta saamani marja-aronian oksan jossa oli juuria. Saas nähdä lähteekö kasvamaan. Toivottavasti, koska haluaisin niitä pihaani. Ja ostotaimet aina maksaa. Pihassa olevat kaksi lumipalloheisiä ja joku ihmepensas (?) saavat luvan lähteä syksyllä pois marja-aronioiden tieltä. Pihaan jää silti vielä yksi lumipalloheisi, josta voi tarvittaessa juurruttaa oksia jos niitä joskus haluaa pihaan enemmän taas. Lähtevistä taivutin oksia juurtumaan, kun muutama kaverin haluaa puskia. Onhan lumipalloheisi kukkiessaan kaunis, mutta isot kauniit kukat tahtovat olla vaan niin lyhyt aikainen ilo ja melkein aina näyttää joku oksa murtuvan suurten kukkien painon alla.

Päivällä käytiin valmistujaisissa. Miehen serkku valmistui kokiksi. Kun kaikki olivat kysyneet mitä Kokki haluaa valmistujaislahjaksi Kokki sanonut äidilleen, että sano kysyjille että hän haluaa Ferrarin nahkasisustuksella. Jos kerran Kokki haluaa Ferrarin niin hän tulee sen myös sellaisen sitten saamaan. Ferrarin koostahan ei ollut puhetta. Sain haeskella siltikin hetken aikaa ennekun löysin lopulta Ferrarin joka mahtui kämmenelle ja oli minun laihalle lompakolle sopiva. Mies oli hommannut setin chilimausteita. Joten tulisten mausteiden seuraksi sopi tulinen auto. Harvalla nuorella naisella Suomessa on omaa Ferraria, mutta Kokilla nyt on. Olkaa kateellisia.

Ja koska kyseessä oli kokin valmistujaiset oli tarjoilupöytä sen mukainen. Ei tainnut tarjottavan sopia siihen ns. seitsemään sorttiin, eikä muuten mahtunutkaan. Ja kaikki oli itsetehtyjä ja sairaan hyviä. Siinä saikin etsiä jarruja ja hätäjarruja, että sai itsensä hillittyä, ettei tullut yli kuormausta. Vähän jarrut vinkui, mutta piti ja suoriuduin kekkereitä nolaamatta itseäni. Hyvä minä.

Mies sai sitten myös moottoripyöräkortin eilen. Raukka oli aivan hermona ja kun vielä autokoululla töpeksittiin varusteasioiden kanssa. Oli hermoraunio valmis. Oli se kuitenkin saanut kortin hyvin arvosanoin läpi. En muuten tiennytkään, että nykyisin siinäkin suoritetaan itsearviointia ja inssikin arvioi suorituksia oikein arvosanoin. Jo on ajat muuttuneet siitä, kun minä auton ajokortin 24 vuotta aiemmin suoritin. Ei silloin mitään arvosanoja saatu. Maha solmussa ja hiki valuen vaan täristiin jännityksestä, että menikö se nyt läpi vai ei. Ja mitä kaikkea tuli mokattua. Ja silloinhan tuo moottoripyörä tuli kaupantekijäisinä. Ja kun kortti (väliaikainen ajolupa) on Miehellä taskussa niin pitäähän sitä baanalle päästä, vaikka se oli ainut yhteinen vapaapäivä vaimon kanssa. Antaa sen nyt ajella itsensä kipeeksi heti alkuun niin kyllä se siitä rauhottuu. Kaikki on vaan multa kyselleet joko minä olen kypärän hommannut. Juu, ei. Minä tyydyn kyllä autoon. Ei kiinnosta, kun ei se kumminkaan homma sellaista pyörää minkä minä haluaisin.  Gold Winger.   Laivaksi Mies sitä kehui. Tuollaisella kelpaisi siirtyä paikasta toiseen lepposasti. Onneksi ihminen saa haaveilla. Ilmaiseksi.

ps. Älkää kysykö mitä alla oleva numero-kirjain-sarja tarkoittaa. En kerro! Se on vain mulle itselleni että löydän sen kun tarvitsen, koska se on muuttuva koodi ja minun hatarassa päässäni se ei pysy. Täällä se on 'varmassa' tallessa. Sillä ei pääse murtautumaan mihinkään pankkiin eikä vastaavaan. eikä sillä saa mistään rahaa, että turha vaivautua.

265A1254L1217N37P