Jaa mikäkö? Viakra, Virago, Viola, rakkaalla lapsella on monta nimeä, Miehen moottoripyörä. Haettiin Viola sitten eilen illalla Vähäkyröstä peräkärryllä. Mies meinasi, ensin,että hän ajaa Violalla osan matkasta. Juu, ei! Minä en rupea ajamaan turhan takia autolla tyhjä peräkärry perässä vaan sen takia, että Herra olisi saanut heti ajaa. Kun kerran kärry on vuokrattu, niin kärryllä pärrä sitten kotiin asti tuodaan, kyllä silä sitten ehtii vielä päristellä ihan tarpeeksi, kun se ensin on kotiin saatu. Ja parempi niin. Jotain pientä siitä pitää vielä tarkistaa ja säätää ennenkuin sillä voi täysipäiväisesti lähteä päristelee.

Matkaan lähdettiin iltapäivällä huoltamon kautta mistä peräkärry vuokrattiin ja mukaan nypättiin. Kärryssä oli hauskat 'häkkilaidat', eli kun Viola oli saatu kärrille tuli mieleen jotenkin vasikka karsinassaan. Puheet matkalla käsittelivät, yllätys, pärriä. Ja sain kuulla, että Gold Wingeriä sanotaan esim. joissain piireissä 'Matkalehmäksi'. Joten se taas herätti oitis mielikuvan GW:stä jossa olisi mustavalkoinen-lehmäväritys. Mies nauroi, että se olisi kyllä silloin kuin minulle tehty. Juu-u, hiukan vaan olisin orvonnäköinen sellaisen sarvissa. Ja taas piti todeta, että onneksi haaveileminen on ilmaista. (Hui. Ei ne ollukaan niin kalliita kuin luulin. Ei oliskaan pitäny mennä hintoja tiiraamaan. Iski kuumekohtaus.) Yhtään lehmävärityksellä olevaa GW ei googlekaan muuten löytänyt.

Navigaattorin neuvoi perille hienosti, vaikkei se nopeusrajotuksissa ollutkaan ihankaan ajan tasalla. Mitäs pienistä ku ei pienetkään meistä. Lopussa kun 'John' ilmoitti, että olet perillä olimme hetken että HÄH? Äkkiä katsottuna se näytti ohjaavan meidät ojaan, mutta lähemmäks päästyämme ojapientareen heinien kätköistä löytyi ihan oikea tienhaara ja tie talolle.

Olimme perillä ennen talon isäntävkeä, joiden Violan kuljetus talvisäilytyspaikasta kotiin olikin mennyt alkuperäisestä suunnitelmista uusiksi ja heidän oli pitänyt lähteä sitä hakemaan. Joten hetken pihassa hikoiltuamme tieltä kaarsi Mersu vetäen kuomullista peräkärryä. Minä tyhmänä Mieheltä kysymään, että ons se pärrä noin matala? Jotenkin oli mielikuva jäänyt Apen Yamahan Ténéréstä, joka oli niin korkea, että jos minä olisin kyytiin kivunnut, niin eipä olisi tainnut jalat maahan yltää.

Autosta nousi minua hieman vanhempi pariskunta ja lapsia. Ensivaikutelma oli suora ja rehti, autosta huolimatta. Auto, kun luo aina jonkinasteisen mielikuvan auton omistajasta, ennekuin tätä on nähnytkään. Mutta siitä enemmän joskus toiste. Tapani on luottaa vaistooni ja ensivaikutelmaan, enkä voi sanoa, että olisin tähän päivään mennessä vielä erehtynyt, loppupeleissä.

Jos Miehellä oli olo kuin jouluna, kun peräkärryn kuomua nostetiin, niin ei se varmaan kauaksi heittänyt mullakaan. Olin myynti-ilmoituksessa olleiden kuvien perusteella hieman varuillani. Kuvissa osassa pärrä oli näyttänyt punavioletille ja osassa ihan siniselle. Olin jopa verrannut kuvia tarkkaan, koska mietin oliko kuvissa todella yksi ja sama pärrä vai peräti kaksi eri pyörää, koska väritys oli niin erilainen. Mutta kaikkien pyörän alla permannossa olevien länttien ja taustojen perusteella olin tullut siihen tulokseen, että kyllä kuvissa on vain yksi ja sama pyörä, mutta kuvauksessa valotus tekee tepposiaan. (Olenkohan katsonut liikaa CSI:tä?) Ja Viola oli luonnonvalossa oikeasti sinivioletin värinen. Ja kaikin puolin hieno. Olihan sillä kuitenkin ikääkin jo melkein 20v. Vähän oli pölyä ja joku hämppiskin oli talvenaikana pienen seitin väkertänyt koristeeksi, mutta mitä muuta olisi voinut oikeastaan odottaa, jos koko pitkän talven on paikallaan seissyt. Se, ettei sitä oltu puunattu ja kiillotettu viimeisen päälle tavallaan toi minulle vain vahvistusta rehellisyydestä.

Vähän etutöppöseen lisää ilmaa ja Mies vei Violan 'oikoo koipiaan' ja tuulettamaan enimmät pölyt koeajolla. Yllätyin miten hiljainen ääni siinä oli, koska en huomannut takaisin tuloa ennenkuin Mies ja Viola olivat jo talon tienhaarassa kääntymässä pihaan. Mies oli Violaan tyytyväinen. Kuulin sen heti äänestä. Kysyi hyväksynkö minä Violan. Olisinko voinut siinä vaiheessa kieltää jos vaistoni olisi niin sanonut? Olisin kai, mutta ei onneksi tarvinnut. Viola sai lupani muuttaa meille Felician ja Seuralaisen joukon jatkoksi. Se onkin sopivasti väritykseltään kuin niiden lapsi. Tästä joukosta otan jossain vaiheessa yhteiskuvan ja laitan sen tänne (sain luvan). Kun kaikki paperit oli selvitelty, kahvit juotu ja lopulta maltoimme lopettaa puhumisen, pääsimme kohti kotia. Violan miehet olivat laittaneet tukevasti liinoilla kärrille kiinni. Viola pääsi tavallaan takaisin synnyinseuduilleen päin. Niin sitä köröteltiin kotia kohti.

Meidän käskettiin varoa hirviä kotimatkalla, joista ei näkynyt onneksi karvaakaan, mutta yhteentörmäys ei silti ollut kovin kaukana, pyöräilijän kanssa. Eräässä pienessä keskustassa joku poijankloppi kikkaili pyörällään kiertoliittymässä ja kahautti suoraan automme eteen puskan takaa.   Kyseessä ei ollut mikään ala-asteelainen, vaan jo vähän vanhempi. Eikä kotona tai kouluissa enää opeteta liikennesääntöjä? Onneksi selvittiin pelkällä säikähdyksellä ja tiukalla jarrutuksella.

Mies puheli vähän väliä, 'Mitenkähän tyttö jakselee tuolla kyydissä?' Kysyinkin jo kurillani että etsinkä jostain telttani, että saa nukkua loppuyön Violan vieressä. Makuuhuoneeseen en luvannut pyörää huolia. Talveksi olohuoneeseen...ehkä. (Tätä en miehelle kertonut. Olen joskus nähnyt moottoripyörän olohuoneessa, sinäänsä hauska sisustuselementti.) Mies mietti nousisikohan Viola portaat yläkertaan jos vähän antaisi kaasua? Tuskin sentään. Toivottavasti se ei saa koskaan päähänsä edes kokeilla, koska jos sen saa ylös niin mitenkä sen saa vaurioitta alas? Se voi olla jo sitten ihan mahdottomuus.

Pysähdyttiin matkalla ilta/yöpalalle Seinäjoen ABC:llä. Siellä pääsin huokailemaan ja kuolaamaan oikein kunnolla. Ensin sellainen uudehko, olikohan ollut Camaro. Vanha koppanen olis ollut tietty tyylikkäämpi, mutta ei tuokaan aivan susiruma ollut. Sitten rivissä moottoripyöriä oli MUSTA GW. Aah! Ja kun olimme pois lähdössä, ajoi paikalle vielä oikein kunnon klassikko Mustangi. Lääh! Kyllä pää kääntyi niin, että melkein niskani taitoin, kun niin piti toljottaa. Parkissa ollut Corvette ei taas nostattanut minkäänlaisia kiihtyksiä. Onneksi makuasioista ei voi kiistellä.

Melkein perillä kotona Mies vasta rupesi miettimään, että mitenkäs Viole saadaan pois karsinasta, että hän pääsee käymään sillä aamulla töissä. Piti hetki väsyneillä aivoilla miettiä, kunnes muisti, että meillähän on pihassa vino pino kuormalavoja jotka olen tuonut taloista liiterin pohjaa varten. Hyvin saatiin Viola alas, vaikka itikat yrittivät kyllä kaikkensa sabotoidakseen homman.

Kauhu oli ilmeisesti tuskastunut kuumuuteen tai sitten kissat olivat jahdanneet kärpästä 'hihnanaulakolla', koska naulakko oli lattialla ja hihnat pitkin eteisen lattiaa, kun tulimme kotiin vähän ennen puolta yötä. En sitten tiedä mitä muuta, kapinointi kenties, Kauhun päässä oli liikkunnut, mutta nahkaisia heijastinvaljaita oli pitänyt vähän järsiä. Kyllä niitä voi vielä käyttää, mutta nyt niissä on selvät hampaan jäljet. Ehkä sille oli tullut vain nälkä, Olihan ruoka muutaman tunnin jo myöhässä.

 

026A1217L1202N15P52K