Ihana hiljaisuus. Yksin kotona seuraavat neljä päivää vaan 'lapset' seurana. Mies lähti jokavuotisen The Tapahtumaan Espooseen kaverinsa T.N:n kanssa. Ja minä jäin kotiin viettää 'vapaapäiviä'. Tekemistä löytyy kyllä joka päivälle, mutta tämä iltapäivän olen päättänyt pyhittää ihan kokonaan itselleni.

Uunissa on tulossa herkkuruokaa (Mies ei siitä tykkää), keitin jo itselleni ne syntiset viinerikahvitja tuossa vieressä on korkattu kylmä siideri. Toinen odottaa jääkaapissa. Saunalla on niin paljon puita, että jos haluan saunoa senku käyn vaan tekemässä valkeen ja mikä parasta pakkasessa on paketti rommi-rusinajäätelöä.Ja illalla (luultavasti hyvinkin pian) sänkyyn seuraksi ostettu pääntyhjäystä varten kauhu-roskaromaani. Ja nukkumaan saan mennä just silloin ku itsee huvittaa. Olen vallan tyytyväinen olooni.

Aamulla huonosti nukutun yön jälkeen kun ei enää kolmen jälkeen oikein nukuttanut päätin, että mitä itseään enempää kiusaamaan ja lakiarikkomaan. Kysäisin Kauhulta kiinnostaisko sitä aamulenkki? Tämä raotti vaan vähän silmiään moisen kuullessaan. Nousin kuitenkin ja kehuin, että nyt muuten sitten lähdetään. Ja niin mentiin. Käytiin Kylällä keskustassa kävelemässä ja ikkunaostoksilla. Juuri ketään ei klo 5 aamulla näkynyt liikenteessä. Mutta siitä huolimatta meinattiin törmätä yhteen pyöräilijän kanssa. En nimittäin lainkaan kuullut takaa tulevaa pyörää, ennekuin se oli mun rinnalla. Jos pyörässä ei olis ollu niin hyvät jarrut ja nuorehko pyöräilijä niin ajantasalla, olis Kauhu ja pyöräilijä törmännyt yhteen. Pyysin anteeksi. Minun vika. Eihän koirani olisi saanut olla irti. Onneksi kellekään ei käynyt kuinkaan. Eikä kukaan edes kaatunut, säikähti vaan. No, opinpahan ainakin sen että jos käyn Kylänkeskustassa 'irtolenkillä' on siellä käytävä ennen klo 5. Ja mielellään sunnuntai aamuna.

Kotia tullessa viimeinen puoli kilometriä hiukan jännitti ja Kauhu oli kiinni, koska pelkäsin, että ”Tappajarotikka” voi olla aamukävelyllä. Ei se mitään jos se on isäntänsä kanssa, mutta emäntänsä kanssa jos oli ollut olis meille Kauhun kanssa tullut pikainen reitin uudelleen navigointi. Olisin varmaan paennut tieltä lähimpään pihaan tai sitten suoraan ojan yli metsään. En halua edes ajatella mitä voisi tapahtua jos nuo kaksi sattuisivat vastakkain. Kauhu ei ole ollut vielä millekään muulle tiellä ohikulkevalle koiralle kotopihassa karheena kuin tuolle ”Tappajalle”. ”Tappajan” tiedetään purreen useimpia koiria. Se käy sumeilematta kimppuun. Mieluummin siis väistän, kun uhmaan kohtaloa. Tiedän 95% varmuudella pystyväni pitämään Kauhun aisoissa, mutta pystyykö vastapuoli? Emäntä ei ainakaan. Joten...

Mutta nyt katsomaan joko mä pian pääsen syömään ja saunaan ja ryypäämään eiku siis nukkumaan.