Olin lomalla Savossa juhannuksen ja muutaman päivän sen jälkeen. Ja haluaisin sinne TAKAISIN. Ei käärmeitä, ei asvalttia eikä kovaa liikennettä ja se ihana rauhallisuus. Olin taas Kaverin kotona ja voin sanoa että me Kauhun kanssa nautittiin oikein todella. Käytiin muutaman kerran päivässä lenkillä kolmisin Kaverini, minä ja Kauhu. Välillä kierrettiin lyhyt lenkki ja välillä pitkä. Kauhu sai juosta irti ja koluta kaikki ojat ja ennen kaikkea vesiojat. Ja se nautti. Ja aina joku viitsi heitellä keppiäkin. Ja tietty melkein joka päivä käytiin uimassa. Iltaisin se oli niin väsynyt, että iltapissillä jo kopuroi omiin jalkoihinsa. Kuinka niin meillä on huono kunto?

Lähtiessä olin ilmoittanut edellisellä viikolla ilmoittanut Johtavalle että lähden reissuun Juhannukseksi ja kotiudun vasta keskiviikkona. Kuinka ollakaan kun maanantina koitti ensimmäinen virallinen lomapäivä jo piippasi puhelin. ”Moi, apua, koska kotiudut?” Raivo kuohahti ihan tosissaan. V-käyrä kävi jo vaarallisen rajalla. Joko taas? Hetken meinasin jo jättää vastaamatta kokonaan, mutta tajusin samassa, että seuraavaksi se soittaa Miehelle ja siitä ei hyvä heilu. Laitoin takaisin viestin ”Suunnitelmat ovat muuttuneet. En tiedä koska kotiudun.” ”Ok, mulla olis paljon mistä valita, (tähän 4 eri nimeä)” tuli vastaviesti. Tähän en enää vastannut mitään, mutta asia jäi niin paljon kuitenkin vaivaamaan että soitin työkaverille ja kysyin, että mikä katastrofi siellä nyt on meneillään? Oli kuulema käynyt juuri niinkuin oli jo toukokuussa pienessä mielssäni arvellut, kun oli vilaukselta nähnyt melkein kaikkien työlistat. Melkein kaikkien listoille oli laitettu vuosilomaa pari viikkoa juhannuksesta alkaen, vaikkei sitä siihen suinkaan kaikki olleet edes pyytäneet. Minä peruin oitis toisen viikon pois ja päätin kuitenkin pitää sen viikon, kun Kaverin loma alkoi myös juhannukselta. Siis muutama sairastapaus ja lomittajat oli loppuneet armotta kesken. Lisäksi maatalousnäyttelyt ja yhdet isot syntymäpäiväjuhlat niin soppa oli valmis. Minä olin ja pysyin tälläkertaa lomallani, mutta voin sanoa että fiilis lässähti aika tehokkaasti siltä päivältä. Soitin sitten kun lähdin ajelee kotia kohti Johtavalle ja kysyin, että mikä siellä mätti? Sanoi klaaranneensa asiat jo. Teki mieleni kysyä, että piruuttasiko mun lomani pilasit taas vai mitä oli, mutta jätin sitten sanomatta. Ei se Johtavan työkään aina niin helppoa ole. Seuraavalla lomalla mua ei tavoita kyllä puhelimella kiinni kuin pari henkeä ja niihin ei kuulu kyllä Johtava. Numero on jo ja puhelimen haen heti kun saan lomarahat kouraan. Ollaan sitten kolmen puhelimen helvetissä, kun ei muukaan auta. Sitten on työ-, loma- ja oma puhelin.

Kävin jo tänä aamuna Kauhun kaa lenkillä. Lähdettiin liikkeelle klo 3:45. Ja kierrettiin keskustan reunaa lenkki. Tunnin lenkki tehtiin. Pidin Kauhua paljon irti, vaikkei se ihan luvallista olekkaan, mutta eipä näkynyt ketään jalan liikkeellä. Muutama normi henkilöauto ja muutama taksi ja tietysti postiautot. Yksi jäniskin pomppi näkyvissä, mutta ei se Kauhua kiinnostanut tai sitten se ei vaan nähnyt sitä. Lomalla, kun eräs jänis kolmannen kerran vartin sisällä kävi pomppimassa Kaverini pihassa niin se oli sitten jo liikaa Kauhun mielestä ja niin sitä sitten mentiin peräkanaa pihatietä jänis edellä ja Kauhu perässä. On muuten mahdotonta viheltää kun olet juuri aamukahvipöydässä haukannut sämpylää. Oli pakko vain karjua Kauhun perään. Tottelevaisesti se palasi takasin. Toruin sitä jäniksen ajosta. Oli se vähän nolon näköinen. Taisi mennä se asia kerralla perille, kun lenkillä sitten päivemmällä jänis lähti melkein vierestä eikä se ollut näkevinään koko jänistä. Vai eikö se muka oikeesti huomannut sitä? Mutta takaisin siihen aamulliseen lenkkiin. Hiki tuli molemmille ja samalla harjoiteltiin vähän tottelevaisuusliikkeitä. Ei me missään kouluissa tai kilpailuissa käydä kuhan nyt omaksi mielen virkeydeksi ja muiden harmiksi vähän kotitokoillaan. Muut koirat ja ihmiset meinaa olla edelleen liian mielenkiintoista porukkaa, mutta muuten olen sen tottelevaisuuteen ihan suhtkoht tyytyväinen noin 'kotikoiraksi'. Tulee heti, kun kutsuu (90%), istuu ja makaa käskystä (75%), seuraa (80%) ja pysyy paikallaan maassa (90%). Ja ei koske ruokakuppiinsa ilman lupaa (100%) Tottelee sanaa EI (98 %). Parantamista olisi liian innokkaassa tuttujen ihmisten tervehtimisessä. Se ei ole ollenkaan meillä hanskassa. Pitää paneutua siihen, kunhan saan aikaiseksi ja loppuu kesälomat.

Taas tämä teksti rönsyilee kuin mikäkin rönsyleinikki. Joten nyt taidan hipsiä sunnuntaiaamun ja viimeisen loma-aamun kunniaksi takaisin nukkumaan.