Tämä lomitustouhu menee mahdottomaks. Soitin Johtavalle, jos sattuis olee tuolla elokuussa 12-14. vapaata. Olihan siellä. Ja samaan hengenvetoon se kysyi lähtisinkö tänään töihin. TÄNÄÄN TÖIHIN !!!  Mähän oon tänään vielä saikulla tuon vatsataudin takia. Olin vähän tymänä. Ei, en luvannut lähteä. Vaikka paikka olisi ollut ihan kuin mulle tehty sellainen pieni, mutta ei. Sanoin että siinä on sitten lomatoimisto hankaluuksissa jos mä tuupertuisin siellä lehmän alle. Oli kuulema pitänyt kysyä kun kaikkia, kun ei oo työtekijöitä.

Lupauduin jo ens viikonloppuna töihin kun kysyivät. Vaikka olenkin silloin yksin kotona, mutta se on sellainen muutaman tunnin paikka jossa jatkankin sitten seuraavan viikon. Ja minä olen sitten siellä kai viimeinen lomittaja. Vaikkei Melan päätöstä ole tullut Vanhapoika isännän sairaseläkkeestä, niin siellä meinaa sitten se Vanhapiika sisko tehdä, kun Johtava on valittanut ettei sinne liikenisi lomittajaa kun siellä menee vaan niin vähän aikaa ja lomittajia on niin vähän. Ja eikö niiden pitänyt laittaa ne lehmät jo aikaa sitten pois? MITÄ HEL...? Mitä se Johtavalle kuuluu koska lehmät lähtee? Olis nyt tyytyväinen ku tulee lomapäiviä ja sitä kautta Lomahallinnolle rahaa Melalta. Koska niiden rahat on sidoksissa lomitettuihin päiviin. Ja palkais vaikka lisää tuntilomittajia jos työntekijät meinaa loppua. Juurihan viime syksynä valitti ettei tiedä löytyykö meille kaikille kuukasipalkkasille täksi vuodeksi töitä. Että olis nyt vaan tyytyväinen, mutta ku ei. Sitten vielä laitetaan yht'aikaa lomittajia lomalle. Ja kuinka ollakaan ku nämä listassaan vapaalle laitetut lomittajat ehtii tietysti suunnittelee lomalleen menoja yms. sitten aletaankin ruinata niitä takaisin töihin. Ja sen nyt tietää miten siinä käy. Ei kovin moni rupea suunnitelmiaan perumaan vaan tällaisen huonon suunnittelun takia.

Mielenkiinnolla olemme tehneet yhden lomittajan kanssa havainnon, ettei lomitukset mene suinkaan tasapuolisesti. Milläänhän tätä ei tietenkään voida todistaa, mutta...Jotkut lomanoikeutetut saa aina lomittajan silloin ku haluavat. Jos ei muuta niin laitetaan sitten vaikka sijaisapuna (tähän kuuluu myös lasten sairastumiset) tai maksullisena. Sillä konstillahan saadaan lisää pyhäpäiviä käyttöön, kun vuosilomaan kuuluu vain kolme pyhäpäivää. Ja sitten on näitä joilta aina ollaan ottamassa lomittajaa pois kesken lomituksen, koska joku ”etuoikeuista” tarvii lomittajan. Ja joillekin tiloille ei koskaan kaupata esim. maksullista lomitusta. Ja ettei nyt pelkästään lomaan oikeutetuista puhuta on meissä lomittajissakin niitä jotka nauttivat Johtavan suosiosta. Minäkin tunnusta kuuluvani tähän kastiin osittain. Enkä oikein oikeastaan edes kauheasti pidä siitä. Tiedän asioita joita en saisi todellakaan tietää. Siksi olen kehittänyt taidon että unohdan ne asiat. Ainut että meinaan sen seurauksena unohtaa myös ne asiat mitkä siitä keskustelukerrasta pitäisikin muistaa. Itse mietin jo nykyisin tosi tarkkaan mitä asioitani Johtavalle kerron ja mitä jätän kertomatta. Asiat nimittäin lähtevät pian eteenpäin. Tämä ongelma on varmaan missä Johtava on noussut lomitusrivistä ja täten nykyiset alaiset ovat ns. kavereitakin. Tilanne on varmaan vähän molemmin puolin hankalaa. Ja sitten jos vielä yrittäjissä on kavereita muuttuu tilanne aina vaan hankalammaksi. Onneksi en ole johtavana lomittajan. Ei ole helppoa silläkään.

Mietin, että jotta tämmöisestä 'suosimissysteemistä' päästäisiin pitäisin isoissa lomitusyksiköissä vaihtaa Johtavien lomituspiiriä aika ajoin esim. vuosittain. Tietysti se aiheuttaa Johtaville sitä, että pitäisi opetella aina uusi piiri ja uudet ihmiset, mutta olisiko kohtelu silloin tasapuolisempaa suuntaan jos toiseen. Ja olishan se vaihtelua niillekin. Ja täten tulisi koko lomitusalue tutuksi eikä vaan se oma piiri. Vaikka kyllähän ne hoitaa toistensa piirejäkin silloin kun joku on jostain syystä pois.

Tuli vähän raakaa tekstiä, mutta ikävä kyllä tätä on elämä. Ettei kaikki ole aina sitä mille ulospäin näyttää. Ja koskas elämä on reilu ollut? No, toisinaan. Emmehän me ihmiset osaa olla koskaan tyytyväisiä mihinkään.