Aah!!! Ihanaa!!! Heräsin eloon!  Sain pitkästä aikaa syyn ajaa lujaa. Päästelin n.15 km kuin paraskin rallikuski, kun työkaverilla oli kiire. Onneks oli kyydissä työkaveri eikä Mies tai olis tullu huutia. Minä kysyin työkaverilta, kun se tuskaili että myöhästyy, että saanko ajaa lujaa. Sain sitten luvan. Parhaillaan oli suoralla nopeus 130km/h. Hiljainen syrjäkylän tie niin uskalsi antaa mennä. ”Tyttö” olis kyllä ollu halukas menee lujempaakin. Ei olekaan kulkenut noin hipposesti aikoihin. Ei uskoisi, että on sellainen määrä kilometriä jo takana. Melkein rupes jo työkaveri hirvittää kesken kaiken, mutta ei pyytäny hiljentääkään. Renkaat vinkaisivat vain yhdessä risteyksessä. Kun sain työkaverin kotiaan, ajoin taas kiltisti rajoitusten mukaan. 
Meillä myös Soturiprinsessa ja Hevimies koki eilen illalla  lievästi sanottuna matala lentoa, kun livahtivat yläkertaan. Ne kyllä tietää ettei sinne ole mitään asiaa. Hevimies pääsi vähäisemmällä rangaistuksella kuin luupäisempi Soturiprinsessa. Ja oli sen verran rangaistus mielessä aamullakin vielä ettei kumpikaan ollut aamulla tunkemassa itseään eteisessä yläkertaan, kun tultiin Kauhun kaa alas. Nyt ollaan jo taas tunkemassa syliin ja liikutaan muutenkin ihan normaalisti. Huomenna, jos ei yöllä sada saavat kissat taas ulkoilla.
Se olis taas työviikko takana ja pari vapaata edessä. Sauna on lämpiämässä ja siideri kylmässä. Saunalle olen viritellyt muutamia kynttilöitä, että saan viettää rentouttavan hämäränhyssyä. Miehen kaveri on käymässä niin ei ole siis mitään kiirettä pois saunalta. Saavatpahan höpöttää rauhassa, kun me Kauhun kaa saunotaan. Joten pitemmittä puheitta se on heippa, tältä päivältä.