Kavin eilen kaverin kaa kierrätyskeskuksessa kattelemassa sohvaa meille, mutta en sitten oikein osannut ottaa mitään. Kaveri löysi kylläkin pari nojatuolia itselleen ja jätesäkillisen vaatteita. Vaatteet saatiin ilmaiseksi, kun se puoli lopetettiin sieltä. Minäkin keräsin säkillisen (nahkatakki, musta pitkä takki, työtoppatakki, kaunis musta bleiseri hameineen, nippu mustia kaulahuivia ja sopivan navetta pipon)ja raahasin alakerrasta ylös. Meidän jätesäkit oli rinnakkain eteisessä odottamassa autoon vientiä, kun kaverin kanssa käytiin selvittämässä nojatuolien maksua ja kuljetusta. Sinä aikana jätekassit katosivat. Kaverin säkki löytyi, mutta minun säkkiä ei. Kävin penkomassa nekin säkit mihin niitä kahta vaatehuonetta tyhjennettiin, mutta ei löytynyt. Arvatkaa kuinka paljon minua harmitti. Suurin harmituksen aihe olivat se nahkatakki ja pitkä musta takki. Kaveri oli käynyt vielä tänään penkomassa säkejä, kun oli hakenut ne nojatuolinsa. Ei ollut näkynyt.  Liian hyvää tuuriahan se olisikin ollut.
Tänään tuli ajettua puukuormasta liiteriin 13 kottarillista eli n.1/5 kasasta.  Saas nähdä mitä selkä huomenna sanoo. Huomenna ajetaan lisää jos vaan malttaa olla satamatta. Pressun alla koivupuut ovat pysyneet kuivina, vaikka ovat olleet koko kesän tuossa pihassa. Isäntä teki kuormia ja kippasi liiterin ovesta sisään ja minä heittelin pinoon ja kasaan. Kolme kertaa iski pääni seinää iskettyihin kirveisiin, siis niiden varsiin. Meillä kun on kirveitä vähän joka lähtöön. Isännän kirves, emännän kirves ja sitten vielä työmiehelle omansa. Kaikki on halkoma kirveitä, mutta varren pituus on sitten ihan eri juttu. Isännän (Miehen) kirveessä on pisin varsi ja emännän (eli mun) kirveessä lyhin. Ja koska jos meillä joku sattuu haluamaan tehdä halkoja on sitten normaali pituinen varsikin. 
Kauhu oli touhussa lujaa mukana. Kantoi puita välillä kasasta liiteriin ja muutenkin asialla. Ja hienosti väisti kuin sanoin 'Väistä, Iskä tuo kuorman.' Että meillä on fiksu koira.
Alotin eilen kaulahuivin Tico Ticosta. Saas nähdä päättyykö omaan kaulaan vai pukin konttiin. Ei mikään maailman pehmein, mutta työmatkoille sopiva pestä ja kestävä (ainakin toivottavasti). Piti tehdä eräät sukat, mutta toinen lanka kerä on päättänyt piiloutua enkä jaksanut rueta sitä metsästää, joten aloin tehdä kaulaliinaa. Jatkan sukkaa kunhan kerä suvaitsee tulla taas esille. Nyt menen tikuttelee Ticoa ja pitämään Soturiprinsessaa sylissä. Tai virkkaamaan epätoivoista pyöreää (?) liinaa, josta siitäkin loppuu varmaan lanka kesken, TAAS. Jatketaan sitä sitten taas kun ehtii käymään Keskisellä joku alkuviikko. Sinne kun ei kannata mennä loppuviikosta eikä ainakaan viikonloppuna jos haluaa edetä ilman ruuhkaa.