Syksy tulee, ei mahda mitään. Syksy ei ole mun vuoden aikani, mutta onneksi Suomessa on monta vuoden aikaa. Jokainen saa näin oman lempivuodenajan. Meillä onkin erään kaverin kaa aina lievä kettuilu näistä vuoden ajoista. Se kun rakastaa kylmää ja pakkasia minä taas lämmintä ja aurinkoa. Silloin kun minä kehrään se meinaa kuolla kuumuudessa ja kun minä kangistun pakkasessa se tuulettaa kämppäänsä ja nukkuu ikkuna auki. Huh! Onneksi meitä on todella erilaisia.

Niinpä niin. Meitä on todella monenlaisia ihmisiä, mutta silti meitä yritetään yhteiskunnallisesti valaa samaan muottiin. Stereotyypeistä puhutaan kuitenkin samaan aikaan halveksuvaan sävyyn. Olet tyhmä ja hullu jos uskallat olla erilainen kuin muut, mutta jos menestyt olemalla erilainen sinua kehutaan pian ja suorastaan palvotaan. Ja samalla kehutaan mitenkä on olla rohkeaa olla erilainen. Lisäsi ihmisiä arvostellaan hyvin paljon hänen tekemänsä työn ja varallisuuden pohjalta. Mitä parempi palkka tai enemmän omaisuutta, sitä enemmän sinua arvostetaan. Rehellisyydellä ei ole tässä vaiheessa mitään väliä, vaikka aina sanotaankin, että rehellisyys maan perii. Se on paska puhetta. Jos rehellisyys maan perisi olisi ihmisten arvoasteikko ihan toisenlainen. Kyllä se on vaan niin että se on raha joka puhuu nyky-yhteiskunnassa. Jolla on hyvä palkkainen työ ja omaisuutta on paljon 'parempi' ihminen kuin se joka on työtön duunari ja elää köyhyysrajan alapuolella. Vaikka duunari olisi ollut koko ikänsä rehellisempi kuin rikas roisos.

Nyt painun näkemään unta valtavista rikkauksista herätäkseni aamulla mättämään paskaa toisen omistamassa navetassa. Mutta olen silti ylpeä työstäni.

19A1207L1178N29P8K