Eilisen netin ongelman vuoksi siis julkaisu vasta tänään
Tättärää. Ny on tult jo pois Turust ku oltiin siel TYKY-koulutukses par päivää. Äh. Ei musta tullu turkulaistakaan, vaikka oikein 60 minuntin pikakurssi lopuksi saatiinkin. Mutta jospas aloittaisin alusta enkä lopusta.
Matkaan siis lähdettiin aamulla linja-autoasemalta klo 5:30. Se tiesi aikaista herätystä ja sitä, että matkareppu piti olla pakattuna jo illalla. No, arvatkaa vaan oliko kokonaan? Eipä tietenkään. Joten kiirettä pukkas. Työkaverin P mies koukkasi tästä vierestä ja poimi sitten mut kyytiin, joten ei tarvinnut miettiä mihin auto tai miten pääsee sitten taas kotiin.
Kauheella kiireellä lähdetiin, me ku oltiin viimeiset siitä linikkaan nousevat. Lähdetiin meinaan sitten 5 min etuajassa. Seuraavalla matkustajien ottopaikalla saatiinkin sitten odottaa matkustajia. Sen jälkeen taisi sana rueta kiirii puhelimien välityksellä, että linikka on etuajassa, koska muita ei tarvinnut odotella. Turussa piti olla 9.30, mutta niin vaan oltiin melkein puoli tuntii myöhässä, vaikka ei pidetty kuin yks tauko koko matkalla. Toinen linikka (se tuli vähän toista kautta) jossa meitä lomittajia oli (meitä on jo yhdessä yksikössä niin paljon ettei me yhteen linikkaan mahduta) saapui perille vielä vartin myöhemmin, kun olivat eksyneet Turussa eivätkä osanneet sinne S. Hotellille ensimmäisellä yrityksellä. Ja vähän oli kuskeilla kartta käytössä, kun käytiin opastetulla Turun kiertoajelullakin, mutta siitä lisää myöhemmin.
Sain matkan aikana virkattua kaks ruusua. (Olin virkannut ja laittanut farkkujeni lahkeisiin pitsit, kun lyhensin uudet farkut jotka löysin vahingossa) P oli kyllä tulostanut neulonta ohjeen sukkiin, mutta ohje oli jotenkin vaikea ymmärtää niin että sen tutkiminen piti siirtää kotitöiks luennolla tekemisen sijaan. Väkelsin sitten lisää ruusuja.

Ilmeni, että meidän Johtava ei ollut kysellyt meiltä lainkaan, että kuka haluaa olla kenenkin huone kaveri vaan oli mielivaltaisesti määrännyt parit. Metelihän siitä nousi. Alunperin huonekaverit piti järjestää linja-autossa, mutta sitten oli tullut tieto, että ne tarttee olla jo aikaisemmin. Hyvä Johtava, hyvä. Kaikkilla muilla se oli ollut selvää jo yli viikon.
Ensimmäinen luento (ja ainut sille päivälle) käsitteli vasikan hoitoa ja kasvatusta. Ja taas tuli todettua, että kyllä ammattitaitoa ja tietoa löytyy, mutta kun ei sitä voi tiloilla aina käyttää. Esim. Tilalla voi olla jopa tuttipullo/-sanko, mutta missään nimessä siitä ei saa vasikkaa juottaa. Grrr... Yritä siinä sitten tehdä niinku laki määrää. Eihän me voida mennä tekee ihan mitä vaan halutaan. Materiaali luennosta luvattiin lähettää sitten meille jälkikäteen. Saahan taas nähdä miten käy. Tuleeko ens jouluun mennessä vai tuleeko lainkaan?
Lounaan jälkeen lähdettiin opastetulle kiertoajelulle Turkun kaupunkiin. Ensin käytiin Turun tuomiokirkossa josta meille lähtikin kyytiin paikallinen opas. Hän opasti myös kierroksen kirkossa. Kun siellä oli muitakin ryhmiä kuin me kaksi oli miltei mahdoton saada selvää kaikujen takia mitä opas selitti. Sieltä sitten ajettiin Turun linnaan suppealle kierrokselle. Portaita ylös ja alas. Minä luulin että mulla on huono kunto, mutta kyllä siellä näytti laihemmatkin puhaltavan ja hikoilevan jopa enemmän kuin minä. Sieltä sitten mentiin vielä Luostarimäen käsityöläismuseo. Pitää kyllä kunnioituksesta hiljentyä kun katseli niitä huoneita joissa ihmiset on eläneet. Meidänkin sisäeteinen on jopa isompi kuin useimmat niistä huoneista. Joimme kahvit siellä kahvilassa.
Kiertoajelua ennen saatiin huoneen avaimet. Sen jälkeen oli saunaa ja uintia, mutta en ollut innostun menemään uimaan. Jotenkin en viihdy näissä ns. kylpylöissä vaan mene paljon mielummin oikein kunnolla uimaan uimahalliin. Joten pälisin sitten kaverin kaa joka ei myöskään lähtenyt uimaan.
Illalla oli vielä hieno illallinen alkuruokineen kaikkineen. Oli alkuruokana kanttarellikeitto, pääruokana loimulohta ja lopuksi jälkiruokana juustokakku. Ja jos oli kala-allergia sai naudanpihvin lohen tilalle. Jos halusi juoda ruuan kanssa viiniä tai olutta se piti tietysti maksaa itse.

Lounaan jälkeen oli, ihan meitä varten, tilattu orkesteri Sivals Regal. Ei mikään hullumpi bändi, mutta ei sitä oikein jaksanut innostua edellisyön lyhyiden unien ja suht' ranka päivän jälkeen. I:n kanssa häivyttiin kämpään jo pari paukun (minä tyydyin yhteen viskiin) ja puolen yön jälkeen, mutta sehän ei tietenkään tarkoittanut sitä, että olis nukkumaan ruettu. Juotiin siinä salmiakkia ja höpötettiin, mutta ei kylläkään mitenkään hirveän kauan, kun nukkumatti rupesi kuiskimaan korvaan. 
Seuraavana aamuna kömmittiin mahtavalle aamupalalle hyvissä ajoin ja sitten luennolle kiltisti taas. Meillä oli perheterapeutti ja luomuviljelijä luennoimassa työhyvinvoinnista ja työohjaamisesta. Välissä oli kahvi ilman kastettavaa.
Luento oli ihan mielenkiintoinen siihen asti kunnes puikkoihin astui Melan ihminen. Ensimmäiseksi hän myöntää ettei tiedä lomituksesta yhtään mitään ja sitten rupeaa puhumaan että kuinka meidä pitäisi rueta ohjaamaan näitä viljelijöitä hoitoon jos näemme että asiat eivät ole ihan kohdallaan. Ja antamaan heille puhelinnumeroita yms. ja levittämään esitteitä kuntolomista. Ja jakoi kyseisiä esitteitä sitten meille joiden virallinen julkaisukin tapahtuu vasta tulevalla viikolla. Sitten ku kysyimme entäs me niin se suuttui ja kehui ”teillähän on niitä omia tahoja”. Ja taas palattiin siihen, että olisi pitänyt olla psykologina niille viljelijöille. Ja seurata heidän hyvinvoinnin kehitystä. Ja jos joku tekee itsarin niin sitten sitä miettii olisko voinu tehdä aiemmin jotain Siinä vaiheessa alkoi koko porukalla nousee niskavillat pystyyn, sen saattoi oikein aisti ja lopulta melkein koko porukka nousi ylös ja lähti salista. Ja painui syömään. Suuttumus oli melkein käsin kosketeltava. Turhaan yritti vielä vitsiä heittää loppuun. Ruetaan nyt tosiaan kyselemään joltain emännältä, että kuinkas teillä nyt on voitu ja miten olisi pitäisikö sinun mennä lääkäriin ku näytät niiiin väsyneeltä? Vois olla että sais pian kattella hirvikiväärinpiippua sieltä reikäpäästä eikä ainakaan tarttis koskaan enää mennä.Se luennoitsija ei todellakaan tiennyt mistä puhui. Kyllä se ei ollut kovin iloisen näköinen ku tuli syömään, mutta olis miettiny mitä puhuu ja kelle. Helppo se on siellä pöydän takana tehdä tuollaisia suunnitelmia kun ei tiedetä tosi asioita. 
Lounaan jälkeen työhyvinvointi luento jatkui ja nyt tuli luennoimaan joku komea viikinki lääkäri syömisestä ja liikunnasta. Ensimmäisen kerran minä kuulin hoitoalan ihmisen sanovan ettei makeitusaineet olekaan niin terveellisiä. Tosin se tuli vähän niinkuin sivulauseessa, mutta tuli kumminkin. Muutenkin luento oli enemmän tilastoja ja tosiasioita kuin tuputtavaa liiku liiku...
Sokerina pohjalla meillä oli luento Turkulaiseksi 60 minuutissa. Ja taas sai vatsalihakset jumppaa. Naurettu oli muutenkin näinä päivinä.
Kotimatka sujui varsin rivakasti ja taas pidettiin vaan yksi tauko. Ja kun lähestyttiin kotilinja-autoasemaa kysyi kuski P:ltä onko tämä menossa kotiaan. (P asuu lähellä kyseisen linja-auton tallia) P kehui että kyllä hän voi kyydissä tulla mut minut pitäis koukaten pudottaa matkanvarrelle. Se sopi kuskille, että niin sitä tultiin sitten hurjakkaasti kotitienhaaraan linja-autolla. Oli siinä taas naapureille puheen aihetta.
                                                                                                Kokonaisuudessaan reissu oli ihan ok, mutta hotelli oli pettymys. Aina on pidetty sen hotelliketjun hotelleja hotellieliittinä, mutta toisin kävi. Minibaarit oli tyhjennetty (ei sillä että sieltä mitään olisi oltu vailla), kylpytakit oli pieniä, lisäpyyhkeestä ja monesta muusta oli lisähinta, kylpyläjärjestely korttiavaimineen oli hankala (muiden kertomaa) ja lisäksi tiedotus oli todella huonoa. Ja sitten se hienosti mainostettu ilmainen interyhteys oli loppuviimein valetta. En nyt enää muista miten, mutta maksamaan siitä olisi joka tapauksessa joutunut.
Kotona odotti vaan kissat ja koira. Mies oli lähtenyt jo aikaisemmin päivällä kaverinsa kaa pelaamaan koko viikonlopuksi. Sitten se menee sieltä Isolle Serkulle ja tulee kotiin vasta joskus ens viikon puolen välin jälkeen. Ajatus että pääsen pian nukkumaan kaatui tasan siihen kun tajusin vasta siinä vaiheessa, kun rupesi koiraa ruokkimaan, että koiralle on ruoka tekemättä ja jauheliha on jääkaapissa jäässä. Siinäpä se menikin ilta ja alkuyö iloisesti koiralle ruokaa tehden. Perkeleen Mies, olis voinu edes ilmoittaa, että se ruoka on tehtävä, kun soiteltiin enneku tulin kotiin.