Se on sitten loma lusittu ja töitäkin puskettu jo viikko ja nyt lusin ylityövapaita melkein tän viikkoo.

Tarkoituksena oli kirjoittaa lomalla ollessa jokunen juttu, mutta kuten sanottu aina ei vaan käy kaikki niinkuin elokuvissa. Olin kaverini P.L:n luona Savossa lomailemassa, joka oli muuttanut hiljan uuteen asuntoon. Muuton yhteydessä oli tullut nettiyhteyksissä joku vipa ja homma oli tällähetkellä jäissä. Ja alkuperäinen suunnitelmani pissi alleen jo ennen reissua joten se siitä.

Olin vieraana viikon ja huolehdin pääosin meidän muonituksen, kun kaverini kävi töissä. Eräänä iltana P.L. vinoili, kun ei ollut mitään jälkiruokaa. Hähää!! Odottakoon vaan, ajattelin mielessäni. Seuraavana päivänä vietin 1½ tuntia kaupassa (ja toisen reissun tein vielä Pitkäripaseen) ja parisen tuntia hellan ääressä.

Ja tulostakin syntyi: Sinisellä liinalla (kaupoissa on todella kauniita kertakäyttöliinoja) ja liloilla serveteillä (joihin virkkasin ihan viime minuuteilla vielä pidikkeet) katettu pöytä, jonka toisessa päässä oli kimppu keltaisia ruusuja maljakossa ja punainen kirsikalle tuoksuva kynttilä. Lautanen kulholla ja viinilasilla. Oli ne aterimetkin. Ja sitten siihen pääasiaan eli ruokaan.

Alkuruoka

Tomattikeitto (Tomaatti-basilika pastakastike jota oli terätetty sulatejuustolla, kuohukermalla ja mausteilla)

Pääruoka

Chili-tomaattipasta ja lihapullakastike ja Cuatro Pasos-punaviini

Jälkiruokana

Vanilja-kardemummakahvi ja sitruunainen juustotorttu (josta unohtui se juusto, kun puhuin tehdessäni samaan aikaan puhelimessa) ja Old Invalid Port -portviini

P.L. oli hiukan otettu, kun tuli töistä kotiin ja näki ruokapöydän. Oli minulla oikeasti hauskaa kokeilla omia rajojani, vaikkei kaikki ihan niin onnistunutkaan kuin aluksi suunnitelin. Pitää toteuttaa joskus täällä kotonakin tuon tapainen, kun tulee sopiva tilaisuus.

Muuten aika tuli vietettyä sitten neuloen kaulaliinaa (joka ei tunnu tulevan ikinä valmiiksi) ja katsottua TV:tä, kun ei sitä ole kotona ja vain nautittua joutenolosta. Harvinaisia herkkuja.

Isääkin poikkesin morjestamassa tullen mennen palatessa, kun asui matkan varrella.

Mies sai tällä kertaa olla kotona koko 'kakaralauman' kanssa. Ilmeisesti Kauhun läsnäolo sai Miehen tuntemaan olonsa jotenkin kotoisaksi, kun ei ole kertaakaan sanonut tulevansa mökkihöperöksi, kun olin poissa.

Savon reissu kerrytti auton mittariin yli 800 km. Ja niistä ajoin yhtenä päivänä n 350km , kun palasin kotiin. Oli vähän lihakset jumissa. Jaa, mitä taukoja?

Kävin tosiaan katsomassa Vilukissiä Seinäjoen messuilla. (Viime vuonna en kerennytkään nähdä kuin kojun. Kun Mies oli silloin mukana ja sillä oli kokoajan kauhea kiire eteenpäin ja pois.) Vilukissi oli sellainen energiapakkaus, että oksat pois ja pala latvaakin. Oli todella hauska nähdä ja toivottavasti nähdään vielä muulloinkin, koska juttua olisi kyllä piisannut. Ja nyt minä osaan TODELLA nähdä sieluni silmin kuinka Vilukissi juoksee pitkin Arenaa pienen pojan perässä.

5 pv hurahti heti perään töissä, jossa oli mukana huonoa tuuria ihan liikaa. Talossa on poikimakarsina, joka on hiukan mielestäni liian pieni. Siellä oleva hieho rupesi sitten poikimaan. Kun tajusin sen todella rupeavan poikimaan se makasi takamus melkein kiinni aidassa. Yritin saada sen siirtymään, mutta sehän ei suostunut siirtymään ei sitten hyvällä eikä pahalla. Sitten yritin soittaa isännän navetalle kaveriksi (sen olisi pitänyt oikeastaan olla siellä kaverina), mutta puhelimeen ei kukaan vastannut (ei varmaan, kun oli ulkona takin taskussa) Arvatkaa otinko kierrosta? Kirosin niin että raikui. Karjuin pelkästään turhautumisesta, kun aavistin ettei tämä pääty vielä hyvin. Koska lypsy oli jo myöhässä oli pakko rueta lypsämään, enkä voinut vahtimista kokoajan. Kävin aika ajoin katsomassa, kun ehdin. Ja kun sitten menin kerran, näin, että poikinu oli ja vasikalta niskat nurin.

Nyt viikonloppu on sitten kulunut pääsääntöisesti viettämällä Miehen kanssa laatuaikaa sängyssä ja DVD:tä katsellen. Ja jottein ihan koko aika olisi punaselle ristille mennyt käytiin puitakin kärräämässä liiteriin. Kaulaliinakin on tullut jokunen kerros neulottua siinä katsellessa ja nautittua pari pulloa viiniä (pullo/ilta). Lauantaina seisoskeltiin sylikkäin niskat kenossa ja tiirailtiin taivaalta tähdenlentoja. Oli oikeasti romanttista ja mukavaan rentoa. On harvinaista herkkua, että aamulla ei kummankaan tarvitse herätä töihin ja saa nukkua ja lojua sängyssä niin kauan kuin halusi. Päästiinkin sängystä ylös vasta iltapäivän puolella.

Mies leipoi kakunkin ihan itse. Minä en oikeastaan edes neuvonut. Oli tosin sellainen ”lisää vain vesi”- valmiskakkupaketti, mutta leipoi kumminkin. Heitin sen kehoituksen leipoa ihan vaan leikilläni. Ja olin todella yllättynyt, kun Mies rupesi sitä sitten tekemään. Miehille kun on vaikeampi opettaa uusia temppuja kuin vanhalle koiralle.

Kauhukin oppi uuden jutun. Tähän mennessä se on kyllä tuonut klapeja kasasta luokse, mutta nyt se osasi viedä ne liiterin sisälle ja jättää sinne vaikka minä seisoin liiterin ovella, ulkopuolella. Muutenkin se oli ihan tohkeissaan mukana. Puista on nyt n.¾ siirretty liiteriin (37 kottikärryllistä). Mies on ajanut kasalta liiterille ja minä olen pinonnut, kasannut ja lajitellut liiterissä. Pinoilla olen tehnyt 'karsinoita' ja lajitellut pressun ulkopuolella olleet märät puut omaan karsinaansa (saavat kuivaa rauhassa) sekä pinonnut sellaiset lyhyen puut omaan pinoonsa. Saa polttaa sitten kerralla lyhyitä puita takassa ja paistaa makkaraa. Lurps!

 

289A1182L1205N23N53K