Että voi ihminen tulla iloseksi, kun huomaa tekemänsä virheen jonka korjattuaan asiat onkin paljon paremmin kuin luuli.  

Psss. Ei kerrota Miehelle. En tänään enää ihan jaksanut olla aloillani. Kävin tekemässä sille puukuorman laatikoihin, jotka olen asetellut kottareille. Nelisen laatikkoa täyttelin ja lykkäsin kottarit tuohan rappupieleen. Juu, täytin laatikot vasemmalla kädellä, ihan varmasti. Mies saa ne kuitenkin kantaa sisälle. Tai jos ne ei tämän illan aikana siirry seinien sisäpuolelle kannan ne itse huomenna. Tein kyllä vähän muutakin, varovasti. Neuloin esim. sukan varvaskavennuksen. Sain yhdet sukat näin valmiiksi. Huomenna vois alottaa uudet.

Ajattelin kokeilla huomenna Miehen koneella pelata vähän. Oma kone ei jaksa pyörittää. Siinäkin pitää muistaa etten pelaa paria tuntia kauempaa tai voi tulla tassulle noutaja. Saanpahan pelata sen aikaa kun tiski- ja pyykkikone jyllää.

Mutta nyt alan hipsiä ottamaan lääkkeitä. Joita saa ottaa sitten buranan lisäks antibioottia, kun iski virtsatietulehdus. Onnistuin puhumalla saamaan reseptin apteekin ettei tarvinnut purkin kanssa temppuilla. Olin fiksuna jättänyt yhden pillerin edellisestä satsista jemmaan. Meillä ei tietenkään ollut mun auto kotona, kun olis tarvinnu. Joten pilleri nassuun ja puhumaan terveyskeskuksen hoitajalle mukavia, potilasruuhkista ja silleen. Ja niin tuli puhelinresepti apteekkiin, jonka Mies sitten työmatkalla nouti.

 

1011A1178L1176N02P82K