Voihan elämän kevät. Paljon ehtii tapahtua parissa viikossa, kun viimeksi kirjoittelin.

Kun menin silloin lomalta töihin mulla olikin siellä kaverina toinen lomittaja. Selvittiin töistä melkein puolta nopeammin. Joten jäi sitten aikaa päivällä käydä jouluostoksillakin. Oli ihan mukavaa kun ei aina tarvitse olla yksin sen aika raskaan työtaakan kanssa. Ja kun työt jakaa niin, että toinen tekee tietyt hommat jo toinen toiset ja voi luottaa että se toinen myös tekee sen osuutensa, niin hommahan sujuu nopsaan. Mutta jos ei sitä luottamusta ole niin se että joutuu tarkistamaan, että tekihän se osuutensa niin on aikas ärsyttävää ja jos vielä joudut paikkaamaan sen toisen jälkiä jatkuvasti niin silloin meinaa keittää. Rehupaalit jotka yleensä oli halkaistuna olikin nyt tuotu pöydälle halkaisematta.(Halkaisukoneen edessä oleva traktori oli sekoittamassa lietekaivoa.) Ja siitä rehun repiminen ei ollut ollenkaan mun käden mieleen. Huomasin onneksi pyytää lopulta isäntää jättämään minulle paalin ruokintapöydän sijasta välivarastoon pystyyn jolloin sain purettua sen kiertämällä niinkuin pystyssä olevan kääretortun konsanaan, ilman turhaa repimistä. Kun avasin sitten eränä aamuna paalin muoveista tuli nenääni ihan punaviinin haju ja kun sitten pyörin paalin ympärillä, että sain vielä verkon irti olin ihan pökerryksissä. Naurettiin työkaverin kanssa, että tuli sitten ilmainen humala.

Kun olin jo vaihtanut taas taloa, niin keskellä päivää soittaa tämän yhden vakitilan isäntä. Ja rupesi kyselee minulta neuvoa mitä hän tekee yhden lehmän kanssa. Lehmä on poikinut elokuussa, hoidettu kuukausi sitten utaretulehduksesta ja koko lypsyaikana ei ole saatu tankkikelpoista maitoa kuin etutisseistä. Ja määrä ei ole ollut mitenkään huimaava. Minun raaka tuomio kuului: "Teuraaks. Tarvitaan tilaa hiehoille." Ja niin se sitten lisättiin teuraaksi lähtevien listaan, kun isäntä niitä siinä sitten ilmoitteli. Pitää olla itsestään kyllä hiukan taas ylpeä. Ei siksi että lähettää lehmiä teuraaksi vaan siitä, että täytyy olla isännällä kova luottamus, kun rupeaa lomittajaltaan neuvoja kyselemään tämmöisissä asioissa.

Kun sitten tässä taas yhtenä päivänä pälistiin P:n kanssa työmatkalla puhelimessa ja tuli jotain puhetta että talon poika on ottanut tilan haltuunsa ja on nyt isäntänä, niin huomasin kauhukseni ajavani ihan väärään suuntaan. P oli ihmeissään kun yht'äkkiä meikä kiroo oikein hartaasti ja räjähtää sitten nauruun. Kerron sille olevani 8 km ihan väärässä suunnassa. Olin menossa varmaan sinne taloon missä olen nyt koko kesän ja syksyn pääsääntöisesti ollutkin, vaikka piti mennä johonkin ihan muualle. Se siitä ajoissa töissä olemisesta ja laillisista nopeuksista. Siis auto ympäri ja hanaa. Onneksi ei ollut sinivuokkojen kukkimisaika.

Muutenkin tässä on hiukan urheiltu auton kanssa. Ei ole ollut oikein sopivaa väliä, että olisin käynyt vaihtamassa autoon alle kaikkiin talvikiekot. Tilasin ajan maanantaille (viime maanantai) ja kuinka ollakaan sunnuntaina iltapäivällä ja illalla oli se ihana lumimyrsky. Töihin menen tullen palatessa väistin nopeammin ajavia aina bussipysäkille. Mutta ei siellä muutkaan lujaa ajaneet. P jolla on ihan uusi maasturi kertoi, että auto itse iskee kehiin ajonvakautusjärjestelmää ja nelivetoa. Sillä oli jo talvirenkaat alla. Tie oli täynnä sohjoa ja ajourat oli hyvin selvät. Rekkojen perässä tuli ja meni ohi (kun olin pysäkillä) aina monen auton letkoja.

Kun vihdoin koitti nyt sitten vapaa aamu maanantaina, niin puhelin soi klo 6:15. Ensin vaan sammutin sen kun luulin että se on Miehen herätys. Ja tuuppasin Miestä hereille. Kohta se soi uudestaan jolloin aivot rekisteröi ettei tämä nyt ole herätysääni vaan joku soittaa mun puhelimeen! Unen pöpperössä sitten vastasin. En saanu ensin edes selvää kuka mulle soitti. Sitten ku sain selvää sain myös samaan henkäisyyn tiedon, että siellä oli kuollut lehmä ja isäntä ei (yllätys yllätys) vastaa puhelimeen. No, se tiesi sitten sitä että, meikä lähtee avuks. (Olen sanonut, että jos apua tarvii ja niin kyllä minä tulen tarvittaessa avuksi, jos vaan suinkin voin.)Potkaisin Miehen ylös ja kerroin että se saa lähteä heittämään mut töihin koska sillä oli talvirenkaat. Matkalla laitoin vaan Johtavalle viestin, että olen mennyt avuks, että on hätä. Mieskin myöhästyi sitten töistään puolituntia tämän ylimääräisen keikan takia. Minä jäin navetalle ja Mies lähti samantien ajelee takaisin, vaikkei olisi ollutkaan pahitteeksi ylimääräinen vetoapu. Ja kuinka ollakkaan ei köyttä missään. Eikä nyt mullakaan siis mukana, kun en ollut omalla autolla. Piti hetken aikaa miettiä ja MacGyveroida että millä saadaan kuolleen lehmän ruhoa siirrettyä ilman köyttä sen verran sivulle, että viereinen lehmä pääsee maata ja sen saa lypsettyä. (Oli istunut kuolleen päällä kun työkaveri oli aamulla navettaan katsonut.) Karjakeittiössä roikkui utareliivejä naulassa. Niistä sitten onnistuin saamaan vetoliinan jolla saatiin vedettyä lehmä pois toisen lehmän parresta. Sitten kun oli saatu melkein lehmät lypsettyä niin isäntäkin ilmestyi navetalle tukka pystyssä, kun teurasauto oli tulossa hakemaan lehmiä. Se katsoi mua hiukan hitaasti ja kysyi millä mä olen tullut, kun autoo ole missään. Kehuin vaan Miehen tuoneen minut. Sitten se rupesi jotain työasioita selittää mulle niin sanoin että sano tuolle en mä tuu tänne enää tänä vuonna. Mä tulin vaan hätäavuks, että saatiin tuo lehmä siirrettyä, kun et sä vastannu puhelimeen. Oli isäntä vähän nolona. Työkaveri toi sitten mut kotia.

Listamuutokset on tätä nykyä arkipäivää. Jos se on ollut arkipäivää jo mulla aikaa sitten niin nyt se on sitten myös Miehellä omissa töissään. Jos yhteisten hetkien suunnitteleminen on ollut ennen hankalaa niin nyt se on suorastaan mahdotonta. Seuraava yhteinen kokonainen vapaapäivä taitaa olla joulupäivä.

 

2411A1176L1181N05N77K

112A1181L1188N07N70K