Takassa ritisee puut ja kissat kiittää. Eilinen tuuli pudotti sisälämpötilaakin ihan kiitettävästi. Tai sitten minä en vaan meinaa toipua tuosta toissa päiväisestä pikatyhjennyksestä. Yritin äsken syödä, kun maha ilmoitti, että saisko ruokaa. Otin ruokaa jääkaapista lautaselle ja lämmitin mikrossa, mutta kun piti rueta lappamaan sitä ääntä kohti tuli stoppi. Muutaman väkinäisen haarukallisen jälkeen luovutin ja annoin lopun koiralle. Mutta siitä huolimatta meinaan lähteä kolaamaan pihaa kunhan saan takassa pellit kiinni. Jos tuolla ulkona riehuminen saisi vaikka ruuan sitten maistumaan. Tai jos ei maistu niin sitten ollaan syömättä, kyllä se taas jossain vaiheessa rupeaa maistumaan. Ja onhan tuota vararavintoa kertynyt jota kuluttaa.

Mutta ei minun pitänyt tänne valittamaan tulla. Vaan pohtiman sellaista ilmiötä kuin heijastimien puute lenkeilevillä ihmisillä. Koska työn takia ajan näin pimeänä vuoden aikana melkein kaikki työajot pimeän aikaan, siihen ei vaan voi ola kiinnittämättä huomiota.

Tuolla missä katuvaloista ei ole tietoakaan voisin sanoa että heijastimia löytyy 70% paremmin kuin sillä missä on katuvalot, mutta ei kuitenkaan jalka-/pyörätietä. Siellä ihmiset joutuvat kulkemaan kuitenkin ihan maantiellä. Ja he eivät todellakaan näy. Ja joka kerta säpsähtää, mikä se tumma möhkäle on siinä tien varressa. Eipä ole yks ja kaks kertaakun olen ensin säikähtänyt, että hirvi, mutta todennutkin sitten sen ihmiseksi. Ja kyllä, täällä hirvetkin liikkuvat katuvaloalueellakin, varsinkin tuolla syrjäkylien katuvaloissa.

Tunnustan kyllä itsekin joskus aina syyllistyväni siihen heijastittömuuteen. Esim., kun uutena vuonna käytiin läheisellä hiekkaharjulla ampumassa rakettia ja katselemassa samalla kaupungin ilotulitusta. Ainut jolla meistä oli heijasti oli koiralla panta. Meidän piti tulla samaa reittiä takaisin, mutta koska harjulla ei ollutkaan ketään muuta ja päätettiin antaa Kauhun vähän juosta vapaana (se ei pelkää rakettia vaan haluaisi olla niitä jopa sytyttämässä) palattiinkin sitten toista reittiä, jossa jouduttiin kävelemään 50m sijaan 500m maantietä. Onneksi kaikki jotka olivat ollet kaupungilla katsomassa ilotulitusta palasivat melkein jonossa vähän ennenkuin me tulimme tielle. Meidät ohitti siten vaan yksi auto. Kauhu oli toki sitten maantiellä taas hihnassa, mutta ei se panta taaksepäin näy. Panta oli toki sillä koko reisun ajan kaulassa ettei nyt joku kuvittele sen juoksentelevan muualla kuin pihassa ilman pantaa.  

Mutta nyt putsaamaan autoja ja ajamaan ne naapurin pihaan ja kolaamaan piha tyhjäks. Heissan...