Sain kunnian tuhota työnantajan vanhoja puolisalaisia papereita polttamalla. Meillä kun on nuo muutamat tulisijat; hella, takka ja saunalla kiuas ja vesipata. Vaatii tietty jonkun verran viitseliäisyyttä syöttää sitä paperia sinne pesään melkein yksitellen, mutta tulipan siinä samalla ’kahvit keitettyä’ (vesikattila) pelkällä paperilla. Nyt on myös takka niellaisut oman osansa. Joten nyt on sitten ensimmäisestä satsista noin 1/3 on tuhottu. Onhan tuolla työnantajalla mahdollisuus askistotuhooja poltto-silppuri-auto, mutta kun tarvitsivat pikaisesti tuolla toimistolla lisää tilaa uusille kansioille. Se paperiton toimisto??? Mies kävi sitten kantamassa autoon tavaraa ison laatikollisen joka oli ensin puolillaan tyhjiä kansioita, joiden päälle vielä lyötiin muutamia täysiä kansioita. Ja minä kannoin vielä sylissäni lähtiessäni kopiopaperilaatikollisen poltettavia papereita. Nyt siitä pienemmästä laatikosta on noin puolet on poltettu. Osa on meni papereista mullakin arkistointiin.

Ei ollut sydäntä laittaa tulen ruuaksi vuoden 1977 paria tiedotetta lomittajille jonka silloinen lomalautakunnan sihteeri oli kirjoittanut (siihen aikaan piti kaikki kirjoittaa kahtena kappaleena; toinen taloon ja toinen arkistoon). Näin kauniisti oli hän kirjoittanut 27.1.1977: ” Näin mahdottoman kovalla lumipyryllä, ei paljon luulis lomat tulevan mieleen, mutta täytyyhän niidenkin rullata ja tahti sen kuin vain kiivastuu loppua kohti... ...Lomittajista tuntuu olevan nyt niin kova kysyntä ettei tässä paljon vapaita löydy. Eiköpähän tuo huhti-toukokuulla ole vähän rauhallisempaa.” Ja tässä vielä vanhempi 12.10.1976: ” Elo kulkee eteenpäin ja talvea iskee pintaan, mutta lomatoiminta ei jäähyjä tunne, joten tässä lukujärjestystä eteenpäin.” Ja näiden tiedotteiden välissä Kauppalastakin tuli Kaupunki. Minusta nämä ovat niiden ensimmäisten lomittajien joita tässä kunnassa on ollut. Hitto, yhden nipun taisin syöttää vahingossa takkaan. Onneksi en sentään kaikkia heittänyt. Kyllä on ollut työlistat olleet tuolloin huomattavasti ihmisläheisempiä kuin nykyään. Tosin silloin oli vielä työntekijämäärätkin olivat huomattavasti pienemmät kuin nykyisiin, mutta nyt olisi apuna tietotekniikkaa. Silloin ei ollut kopiointiakaan muuta kuin kirjoittaa kahteen kertaan sama juttu. Nykypäivän tehokkuudessa tuntuu inhimillisyys häviävän täysin. Joskus joku lämmin sana muulloinkin kuin jouluna tekisi ihan hyvää. Vaikka en voi moittia hirveästi nykyistä omaani työnantajaani. Hyvin tuntuu olevan selvillä alaistensa tilanteesta, vaikka työntekijöitä onkin yli toistasataa vakituisia ja parisen sataa väliaikaista. Mistä tulikin mieleen että huomenna on työkokous. Ei olis pakko mennä kun on lomalla, mutta siellä on senverran tärkeää asiaa nyt että on parempi mennä paikan päälle. 
 

Mutta nyt taidan rueta katsomaan jotain elokuvaa ja virkkaamaan. Jos vaikka ehtis saamaan kaikki laput valmiiks ennen kuin loma loppuu torstaina. Perjantaina kutsuu taas lehmät. Ensimmäistä kertaa kun olen pitänyt kuukauden yhtämittaisen loman koko työssä olo aikanani.