Hahaa. Susinoidan kokeellinen keittiö iski jälleen. Tällä kertaa olosuhteiden pakosta. Lämmitin puuhellaa saadakseni taas taloon lämpöä ja Kauhulle tein samalla hellanuunissa kolme vuokallista puuroa. Tarkoitus oli tehdä siellä neljä kun muistelin että kaikki nuo suorakaiteen muotoiset mahtuu sinne kerraalla. No, eipäs ne sitten mahtuneetkaan. Joten yhden sysäsin sitten sähköhellaan ja se sai sitten sinne seurakseen pienen ohrauunipuurovuokan (itselleni, Mies ei aina niin välitä). Kun kerran hella on lämmin ja jääkaapissa vanhaksi pian menevää + terninsekaista maitoa, sehän tiesi lättyjä. Onneksi päätin tehdä itselleni sen uunipuuron muuten olisi voinut loppua keinot kesken, kun jauhot oli vähissä. Roimasin mukaan ruisleseitä hyväsen rovauksen ja muniakin meni normaalia enemmän. Sain kuin sainkin taikinan tehtyä ja pääsin niitä sitten hetken taikinan turvottelun jälkeen paistamaan. Ensimmäinen puoli paistosta meni ihan ok. Mutta sitten kun letun käänsi toisin päin alkoi tapauhtua kummia. Letun reunat kipristyivät ylös päin. Ihan kuin se olisi kipristellyt itseään. Ja hetken päästä ne laskivat jonkun verran alas, mutta siltikin valmiit letut muistuttivat matalia lautasia. Makua ei haitannut outo muotoilu. Tuli tässä mieleeni oliko joku tämmöinen asia joka on aikanaan laukaisut lautasten keksimisen.

Täällä on tullut lunta jo neljä päivää. On muuten ihan hyvää hyötyliikuntaa tuo nuoskalumen kolaaminen. Naapurin leskivaari ennusti että tämä lumi sulaa vielä. Kolasin tiistaina pihan ja kysyin häneltä, että saanko lainata hetkeksi hänen pihaansa autojen parkkipaikaksi, että saan kolattua autopaikat kunnolla eikä tartte varoa autoja. Unohdin vaan kysyä että niin siis ennen kevättä vai? Sulaahan tämä joskus. Viime yönä oli satanut vettä jonkun verran, kai. Päivällä oli kyllä jo tullut lunta taas ihan riittävästi, kun me Kauhun kanssa suoriuduttiin lopulta ulos lumitöihin. Kävin samalla kolaamassa osan ’lumenkaatopaikastakin’, kokonaan en jaksanut, enkä ehtinytkään, kun Mies tuli kotiin. Hän kolasi pihapolut (kolattiin ensimmäistä kertaa tänä talvena)ja lopun autotallin edustasta. On siellä sinällään ihan hieno (luki ensin hieho) keli, lauhaa niin että räystäät tippuu ja lunta tulee hiljakseltaan.  

Mun piti kouluttaa Kauhulle lisää paikallaan oloa. Oli tarkoitus, etä Kauhu olisi maannut ihan pihatien vieressä paikallaan ja Mies olisi ajanut siitä hiljaa ohi pihaan, mutta... Juuri pahimmoilleen silloin tuli vesimittarinlukija ja koko juttu kuivui sitten kasaan. Olin juurikin muuten tekemässä sen kanssa kaikkia koulutusjuttuja, mutta uusi outo ihminen tulee, jee. Kaikki meni ihan v***iks. Oli oikeesti tekeminen että sain sen rauhottumaan. Kaikki uudet ihmiset kun on niin ihanii. Huomenna otetaan kyllä koulutusta taas oikein kunnolla, on päässyt vähän karkaamaan ruodusta liikaa. Parin päivän tiukempi koulutus korjaa kyllä taas asiaa nyt ku on vähän enemmän aikaa siihenkin keskittyäkin.

Huomenna pääsee Mies koeajamaan Uzin. Millähän mä osaan sille sanoa kaikki mitä mulle opetettin, kun oma opettelukin on vielä niin pahasti vaiheessa? Ja nainen neuvomassa miestä...