Autonhan minä kävin Kuopiosta työkaveri P.n kanssa hakemassa. Ajettuna läpi tuulen ja tuiskun. Škoda Fabia Combi seisoo nyt tuossa pihassa Felicia vanhuksen vieressä. Ja väri on minun hääpukuni kanssa juuri sama. Siksi edellisen tekstin väri valinta oli mikä oli, vaikka oli hiukan vaikea luettava.

Olin edellisenä päivänä oksentanut ja pelkäsin etten tervehdy niin paljon että jaksan ajaa auton kotiin, kun matkaa tulee kuitenkin pitkälti yli 300km mullekin ajettavaksi. Ja keli... tuulta ja lunta luvassa. Sovittiin P kanssa, että jos tuntuu sille ettei minusta ole lähtijäksi, soitan sille aamulla klo 5.

P tuli hakemaan minut kotoa klo 6, jolloin matka alkoi sitten kohti Kuopiota. Olo ei ollut mitenkään huippuhyvä, mutta savoisella sisulla reissu kuitenkin suorittiin. Jo lähtiessä täällä tuiskutti ja aura-autot oli liikenteessä. Mutta mitä lähemmäs Kuopiota päästiin sitä kauniimmaksi ilma muuttui. Tosin kauniin punainen auringonnousu lupaili sadetta,vaikka sillä hetkellä keli oli mitä parhain. Muutama pakkasaste ja kuiva tie. Luovutus oli sovittu 2.1.2012 klo 12:00 

En käynyt silloinkun se tilattiin edes koeajamassa kyseistä automallia, koska ei se sillä koeajamisella olisi miksikään muuttunut. Joten oli sitten kaikkineen autoon hyppääminen kuin olisi avannut suurta lahjapakettia kun tutustuin kaikkiin sen ylihienoihin systeemeihin, vaikka onkin varusteinaan oikeastaan vain ne mitkä ovat välttämättömiä. Onhan siinä nyt sitten opettelemista noissa kaikissa kaikissa vipstaimissa joita on kymmenkertainen määrä vanhaan verrattuna. Nyt on sitten kunnollinen koiraverkkokin, että on Kauhunkin turvallista matkustaa, eikä tarvitse yrittää kuristua turvavöihin. Olihan se hiukan tyyris, mutta olen lopenkyllästynyt kaikkiin muihin viritelmiin, jotka ei toimineet mitenkään päin. Ja muutenkin päädyin farmariin juuri tuon karvakuonon takia.  

Kävin Myyjän kanssa pienellä koeajelulla, ennenkuin lähdin oikein liikenteeseen sillä. Ja onnistuin tietty sekä sutimaan sillä että sammuttamaan sen kesken kaiken. Käyttäytyä mokoma kuin vikuri hevonen.

Vaikka takaisin lähdettiin juuri tulevan kelin takia niin aikaisin kuin vain voitiin, ajettiin kotiin silti viimeinen 100 km aivan hirveässä tuulessa ja tuiskussa. Ja tietysti juurikin viimeisellä kolmanneksella Fabia huomasi kauhukseen, että nyt ollaan poistuttu liian kauas savolaisista maisemista ja teki epätoivoisen yrityksen että se palautettaisiin takaisin liikkeen lämpöisen talliin missä se oli saanut viettää kissan päiviä melkein kuukauden odotellessaan pääsemistä uudeen kotiinsa, kun en ollut päässyt sitä hakemaan. Se oli jättänyt ilmakuplan jäähdytysjärjestelmäänsä, kun sille oli laitettu nesteitä ja nyt se sitten pullautti sen pihalle jolloin tietysti jäähdytysnesteen vajaus sai merkkivalon syttymään ja meikäläisen säikähtämään. Otin oitis puhelun Myyjälle, vaikka kello oli jo melkein puoli seitsemän illalla. Hän käski ajamaan lähimmälle huoltamolle ja lisäämään nestettä. Lähimmälle huoltamolle olisi ollut pari kilometriä takasin päin, joka ei yhtään innostanut enää siinä myräkässä. Edessä päin seuraava huoltamo oli n.30 km päässä. Myyjä lupasi, että jos säiliössä on yhtään nestettä voi sen matkan ajaa. Kun sitten lähdettiin ajamaan eteenpäin, ei merkkivalo enää syttynyt. Siis ilmiselvästi mielenosoitus. Sai se tosin sitä nestettä sitten seuraavalla huoltamolla. Kyllä meistä vielä kaverit tulee. Nyt se on Felician opissa hetken, ennenkuin Felicia lähtee viimeiselle matkalleen.

Soitin Miehelle vähän ennen kotia ja pyysin laittamaan toisetkin ulkovalosarjan päälle (se on vain satunnaisesti päällä kun on samassa pistokkeessa kuin autojen lämmityskin), että pystyisin paremmin sen avulla peruuttamaan Fabian pihaan ja tieltä katsoen Felisian taakse. Mutta olin jo loppujen lopuksi kerennyt peruuttaa auton parkkiin ja olin menossa sisälle, ennenkuin Mies ehti ’laskeutumisvaloja’ edes laittaa kuntoon. Ja Miehen ilme oli näkemisen arvoinen, kun se näki Fabian siinä paikallaan Felisian rinnalla. ”Mitä helvettiä? Äää..” Ja sitten kun se käsitti, että se on meidän uusi perheenjäsen kuului: ”Aha, että semmosta”.

Näin meillä yleensäkin suhtaudutaan yllätyksiin. Ei meillää huudeta ja riidellä turhista, vaikka P pelkäsin Miehen kilahtavan, kun ei asiasta sinäällään mitään tiennytja auto vaan ilmestyy pihaan. Eikä se nyt sentään ihan puskista tullut koska olihan ollut jo puhetta siitä, että Felisia tarvitsee seuraajan, mutta se oli odottanut erästä toista autoa. Kaikkein ihanteellisin tietysti olisi ollut tähän työhön Yeti, mutta sillä oli hiukan liikaa hintaa meikäläiselle. Kun taas se mitä Mies odotti on jo varattu muualle ja sen on paremmin elementissään siellä, kun ei ole farmarikaan, dieselistä puhumattakaan. Muuten ihan loisto auto. Ikää on, mutta ei kilometriä.

Oloni ei ole vieläkään mikään paras mahdollinen. Ja olen kokolailla väsynyt valvottuani viime yön vessassa juosten tunnin välein ja ajettuani tänään tuolla tuulessa ja tuiskussa. Ja tietysti oudolla autolla ajaminen aiheuttaa jonkinlaista jännitystä muutenkin. Joten nyt tuutumaan, kunhan annan ensin kissoille iltasapuskan.

 

ps. Vain muutaman Miehen kaveri on 'hajonnut' satuaan kuulla Fabiasta. Mielenkiinnolla odotan kun ajan sillä työkokoukseen 17. pv millainen on Pomon reaktio, kun se on jo pari vuotta toitottanut mua ostamaan uuden auton. Se ei ehkä ihan tätä odotanut. Ja P on työkavereista ainut joka tiesi autosta. Ja vain muutama luotetuinta muuta ihmistä.