Nykyisin tuntuu että, jokaisella kunnalla, kylällä ja kaupungilla pitää olla joku status. Kuka on mökkikunta, vuoden kylä, juhannuskaupunki tai jotain muuta. Kohtahan ei enää voi olla mitään ilman jotain statusta tai brändiä jotta olis jotain. Onhan se hyvä että näin saadaan lisää työpaikkoja ja elinvoimaa paikkakuntiin. Kun joka maakunta valitsee oman vuoden kylän tuntuu kuin se oli sentään vähän liikaa. Olisi parempi jos vuodelle olis vaan yksi kylä koko, vaikka läänittäin.

Muutenkin tuntuu, että kaikelle pitää olla brändinsä ja statuksensa. Eikä enää riitä pelkkästään se statuskaan, vaan pitää olla joku ns. statusetuliite. Esim. kevlarliivikin on sitten taktinen kelvarliivi ja kuitenkin on periaatteessa samasta asiasta kysymys. Samapaska eri paketissa. Tuntuu kuin ne asiat olisivat jo joka paikassa suorastaa pakollisia. Mitenkä ennen tuotteet ja asiat ovat tehneet kauppansa, kun ei ollut kaiken maailman brändihallintaa ja brändijohtamista?

Ihmisethän luokitellaan aina alta aikayksikön ammatin ja perhesuhteiden mukaan. Ja sitten jos vielä tiedetään sinun omaisuus (tai ainakin ollaan tietävinään) ja suvun omaisuus, on sinut luokiteltu. Sinut on statustettu. Ja sitten jos teetkin jotain tästä luokittelusta poikkeavaa saa toiset ihmiset ihan kauhistumaan. Ja sehän onkin vasta mukava. Ja jos kuulee itsestään jonkun ’juorun’ niin eiku lisää vettä vaan myllyyn. Pitäähän nyt ihmisillä olla jotain puheen aihetta. Meni vähän asia vierestä, mutta menköön. ”Wuhu wuhu !!!”